Psalms 108

En sång, en psalm av David.

Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.

 Mitt hjärta är frimodigt, o Gud,  jag vill sjunga och lova; ja, så vill min ära.

Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.

 Vakna upp, psaltare och harpa;      jag vill väcka morgonrodnaden.

Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.

 Jag vill tacka dig bland folken, HERREN,      och lovsjunga dig bland folkslagen.

Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.

 Ty din nåd är stor ända uppöver himmelen,      och din trofasthet allt upp till skyarna.

Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,

 Upphöjd vare du, Gud, över himmelen,      och över hela jorden sträcke sig din ära.

Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.

 På det att dina vänner må varda räddade,  må du giva seger med din högra hand och bönhöra mig.

Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.

 Gud har talat i sin helgedom:  »Jag skall triumfera, jag skall utskifta Sikem  och skall avmäta Suckots dal.

Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;

 Mitt är Gilead, mitt är Manasse,  Efraim är mitt huvuds värn,

Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.

 Juda min härskarstav;  Moab är mitt tvagningskärl,  på Edom kastar jag min sko;  över filistéernas land höjer jag jubelrop.»

Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?

 Vem skall föra mig till den fasta staden,  vem leder mig till Edom?

Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?

 Har icke du, o Gud, förkastat oss,  så att du ej drager ut med våra härar, o Gud?

Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.

 Giv oss hjälp mot ovännen;  ty människors hjälp är fåfänglighet. [ (Psalms 108:14)  Med Gud kunna vi göra mäktiga ting;  han skall förtrampa våra ovänner. ]

Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.