Psalms 109

Au chef des chantres. De David. Psaume. Dieu de ma louange, ne te tais point!

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

Car ils ouvrent contre moi une bouche méchante et trompeuse, Ils me parlent avec une langue mensongère,

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

Ils m'environnent de discours haineux Et ils me font la guerre sans cause.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

Tandis que je les aime, ils sont mes adversaires; Mais moi je recours à la prière.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

Ils me rendent le mal pour le bien, Et de la haine pour mon amour.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

Place-le sous l'autorité d'un méchant, Et qu'un accusateur se tienne à sa droite!

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

Quand on le jugera, qu'il soit déclaré coupable, Et que sa prière passe pour un péché!

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

Que ses jours soient peu nombreux, Qu'un autre prenne sa charge!

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

Que ses enfants deviennent orphelins, Et sa femme veuve!

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

Que ses enfants soient vagabonds et qu'ils mendient, Qu'ils cherchent du pain loin de leur demeure en ruines!

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

Que le créancier s'empare de tout ce qui est à lui, Et que les étrangers pillent le fruit de son travail!

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

Que nul ne conserve pour lui de l'affection, Et que personne n'ait pitié de ses orphelins!

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

Que ses descendants soient exterminés, Et que leur nom s'éteigne dans la génération suivante!

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

Que l'iniquité de ses pères reste en souvenir devant l'Eternel, Et que le péché de sa mère ne soit point effacé!

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

Qu'ils soient toujours présents devant l'Eternel, Et qu'il retranche de la terre leur mémoire,

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

Parce qu'il ne s'est pas souvenu d'exercer la miséricorde, Parce qu'il a persécuté le malheureux et l'indigent, Jusqu'à faire mourir l'homme au coeur brisé!

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

Il aimait la malédiction: qu'elle tombe sur lui! Il ne se plaisait pas à la bénédiction: qu'elle s'éloigne de lui!

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

Qu'il revête la malédiction comme son vêtement, Qu'elle pénètre comme de l'eau dans son intérieur, Comme de l'huile dans ses os!

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

Qu'elle lui serve de vêtement pour se couvrir, De ceinture dont il soit toujours ceint!

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

Tel soit, de la part de l'Eternel, le salaire de mes ennemis, Et de ceux qui parlent méchamment de moi!

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

Et toi, Eternel, Seigneur! agis en ma faveur à cause de ton nom, Car ta bonté est grande; délivre-moi!

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

Je suis malheureux et indigent, Et mon coeur est blessé au dedans de moi.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

Je m'en vais comme l'ombre à son déclin, Je suis chassé comme la sauterelle.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

Mes genoux sont affaiblis par le jeûne, Et mon corps est épuisé de maigreur.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

Je suis pour eux un objet d'opprobre; Ils me regardent, et secouent la tête.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

Secours-moi, Eternel, mon Dieu! Sauve-moi par ta bonté!

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

Et qu'ils sachent que c'est ta main, Que c'est toi, Eternel, qui l'as fait!

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

S'ils maudissent, toi tu béniras; S'ils se lèvent, ils seront confus, Et ton serviteur se réjouira.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

Que mes adversaires revêtent l'ignominie, Qu'ils se couvrent de leur honte comme d'un manteau!

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

Je louerai de ma bouche hautement l'Eternel, Je le célébrerai au milieu de la multitude;

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

Car il se tient à la droite du pauvre, Pour le délivrer de ceux qui le condamnent.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.