Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

 Ett förbund slöt jag med mina ögon:  aldrig skulle jag skåda efter någon jungfru.

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

 Vilken lott finge jag eljest av Gud i höjden,  vilken arvedel av den Allsmäktige därovan?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

 Ofärd kommer ju över de orättfärdiga,  och olycka drabbar ogärningsmän.

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

 Ser icke han mina vägar,  räknar han ej alla mina steg?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

 Har jag väl umgåtts med lögn,  och har min fot varit snar till svek?

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

 Nej, må jag vägas på en riktig våg,  så skall Gud förnimma min ostrafflighet.

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

 Hava mina steg vikit av ifrån vägen,  har mitt hjärta följt efter mina ögon,  eller låder vid min händer en fläck?

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

 Då må en annan äta var jag har sått,  och vad jag har planterat må ryckas upp med roten.

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

 Har mitt hjärta låtit dåra sig av någon kvinna,  så att jag har stått på lur vid min nästas dörr?

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

 Då må min hustru mala mjöl åt en annan,  och främmande män må då famntaga henne.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

 Ja, sådant hade varit en skändlighet,  en straffbar missgärning hade det varit,

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

 en eld som skulle förtära intill avgrunden  och förhärja till roten all min gröda.

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

 Har jag kränkt min tjänares eller tjänarinnas rätt,  när de hade någon tvist med mig?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

 Vad skulle jag då göra, när Gud stode upp,  och när han hölle räfst, vad kunde jag då svara honom?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

 Han som skapade mig skapade ju och dem i moderlivet,  han, densamme, har berett dem i modersskötet.

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

 Har jag vägrat de arma vad de begärde  eller låtit änkans ögon försmäkta?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

 Har jag ätit mitt brödstycke allena,  utan att den faderlöse och har fått äta därav?

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

 Nej, från min ungdom fostrades han hos mig såsom hos en fader,  och från min moders liv var jag änkors ledare.

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

 Har jag kunnat se en olycklig gå utan kläder,  se en fattig ej äga något att skyla sig med?

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

 Måste ej fastmer hans länd välsigna mig,  och fick han ej värma sig i ull av mina lamm?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

 Har jag lyft min hand mot den faderlöse,  därför att jag såg mig hava medhåll i porten?

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

 Då må min axel lossna från sitt fäste  och min arm brytas av ifrån sin led.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

 Jag måste då frukta ofärd ifrån Gud  och skulle stå maktlös inför hans majestät.

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

 Har jag satt mitt hopp till guldet  och kallat guldklimpen min förtröstan?

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

 Var det min glädje att min rikedom blev så stor,  och att min hand förvärvade så mycket?

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

 Hände det, när jag såg solljuset, huru det sken,  och månen, huru härligt den gick fram,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

 att mitt hjärta hemligen lät dåra sig,  så att jag med handkyss gav dem min hyllning?

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

 Nej, också det hade varit en straffbar missgärning;  därmed hade jag ju förnekat Gud i höjden.

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

 Har jag glatt mig åt min fiendes ofärd  och fröjdats, när olycka träffade honom?

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

 Nej, jag tillstadde ej min mun att synda så,  ej att med förbannelse begära hans liv.

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

 Och kan mitt husfolk icke bevittna  att envar fick mätta sig av kött vid mitt bord?

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

 Främlingen behövde ej stanna över natten på gatan,  mina dörrar lät jag stå öppna utåt vägen.

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

 Har jag på människovis skylt mina överträdelser  och gömt min missgärning i min barm,

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

 av fruktan för den stora hopen  och av rädsla för stamfränders förakt,  så att jag teg och ej gick utom min dörr?

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

 Ack att någon funnes, som ville höra mig!  Jag har sagt mitt ord.  Den Allsmäktige må nu svara mig;  ack att jag finge min vederparts motskrift!

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

 Sannerligen, jag skulle då bära den högt på min skuldra,  såsom en krona skulle jag fästa den på mig.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

 Jag ville då göra honom räkenskap för alla mina steg,  lik en furste skulle jag då träda inför honom.

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

 Har min mark höjt rop över mig,  och hava dess fåror gråtit med varandra?

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

 Har jag förtärt dess gröda obetald  eller utpinat dess brukares liv?

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

 Då må törne växa upp för vete,  och ogräs i stället för korn. Slut på Jobs tal.