Job 32

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

De tre männen upphörde nu att svara Job, eftersom han höll sig själv för rättfärdig.

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Då blev Elihu, Barakels son, från Bus, av Rams släkt, upptänd av vrede. Mot Job upptändes han av vrede, därför att denne menade sig hava rätt mot Gud;

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

och mot hans tre vänner upptändes hans vrede, därför att de icke funno något svar varmed de kunde vederlägga Job.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Hittills hade Elihu dröjt att tala till Job, därför att de andra voro äldre till åren än han.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Men då nu Elihu såg att de tre männen icke mer hade något att svara, upptändes hans vrede.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Så tog då Elihu, Barakels son, från Bus, till orda och sade;  Ung till åren är jag,  I däremot ären gamla.  Därför höll jag mig tillbaka och var försagd  och lade ej fram för eder min mening.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

 Jag tänkte: »Må åldern tala,  och må årens mängd förkunna visdom.»

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

 Dock, på anden i människorna kommer det an,  den Allsmäktiges livsfläkt giver dem förstånd.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

 Icke de åldriga äro alltid visast,  icke de äldsta förstå bäst vad rätt är.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

 Därför säger jag nu: Hör mig;  jag vill lägga fram min mening, också jag.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

 Se, jag väntade på vad I skullen tala,  jag lyssnade efter förstånd ifrån eder,  efter skäl som I skullen draga fram.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

 Ja, noga aktade jag på eder.  Men se, ingen fanns, som vederlade Job,  ingen bland eder, som kunde svara på hans ord.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

 Nu mån I icke säga: »Vi möttes av vishet;  Gud, men ingen människa, kan nedslå denne.»

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

 Skäl mot min mening har han icke lagt fram,  ej heller skall jag bemöta honom med edra bevis.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

 Se, nu stå de bestörta och svara ej mer,  målet i munnen hava de mist.

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

 Och jag skulle vänta, då de nu intet kunna säga,  då de stå där och ej mer hava något svar!

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

 Nej, också jag vill svara i min ordning,  jag vill lägga fram min mening, också jag.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

 Ty, fullt upp har jag av skäl,  anden i mitt inre vill spränga mig sönder.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

 Ja, mitt inre är såsom instängt vin,  likt en lägel med nytt vin är det nära att brista.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

 Så vill jag då tala och skaffa mig luft,  jag vill upplåta mina läppar och svara.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

 Jag får ej hava anseende till personen,  och jag skall ej till någon tala inställsamma ord.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

 Nej, jag förstår ej att tala inställsamma ord;  huru lätt kunde ej eljest min skapare rycka mig bort!