Proverbs 15

Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.

La risposta dolce calma il furore, ma la parola dura eccita l’ira.

Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.

La lingua dei savi è ricca di scienza, ma la bocca degli stolti sgorga follia.

Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.

Gli occhi dell’Eterno sono in ogni luogo, osservando i cattivi ed i buoni.

Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.

La lingua che calma, è un albero di vita, ma la lingua perversa strazia lo spirito.

Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.

L’insensato disdegna l’istruzione di suo padre, ma chi tien conto della riprensione diviene accorto.

Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.

Nella casa del giusto v’è grande abbondanza, ma nell’entrate dell’empio c’è turbolenza.

Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.

Le labbra dei savi spargono scienza, ma non così il cuore degli stolti.

Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.

Il sacrifizio degli empi è in abominio all’Eterno, ma la preghiera degli uomini retti gli è grata.

Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.

La via dell’empio è in abominio all’Eterno, ma egli ama chi segue la giustizia.

Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.

Una dura correzione aspetta chi lascia la diritta via; chi odia la riprensione morrà.

Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.

Il soggiorno de’ morti e l’abisso stanno dinanzi all’Eterno; quanto più i cuori de’ figliuoli degli uomini!

Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.

Il beffardo non ama che altri lo riprenda; egli non va dai savi.

Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.

Il cuore allegro rende ilare il volto, ma quando il cuore è triste, lo spirito è abbattuto.

Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.

Il cuor dell’uomo intelligente cerca la scienza, ma la bocca degli stolti si pasce di follia.

Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.

Tutt’i giorni dell’afflitto sono cattivi, ma il cuor contento è un convito perenne.

Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.

Meglio poco col timor dell’Eterno, che gran tesoro con turbolenza.

Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.

Meglio un piatto d’erbe, dov’è l’amore, che un bove ingrassato, dov’è l’odio.

Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.

L’uomo iracondo fa nascere contese, ma chi è lento all’ira acqueta le liti.

Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.

La via del pigro è come una siepe di spine, ma il sentiero degli uomini retti è piano.

Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.

Il figliuol savio rallegra il padre, ma l’uomo stolto disprezza sua madre.

Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.

La follia è una gioia per chi è privo di senno, ma l’uomo prudente cammina retto per la sua via.

Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.

I disegni falliscono, dove mancano i consigli; ma riescono, dove son molti i consiglieri.

Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.

Uno prova allegrezza quando risponde bene; e com’è buona una parola detta a tempo!

Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on.

Per l’uomo sagace la via della vita mena in alto e gli fa evitare il soggiorno de’ morti, in basso.

Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.

L’Eterno spianta la casa dei superbi, ma rende stabili i confini della vedova.

Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.

I pensieri malvagi sono in abominio all’Eterno, ma le parole benevole son pure agli occhi suoi.

Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.

Chi è avido di lucro conturba la sua casa, ma chi odia i regali vivrà.

Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.

Il cuor del giusto medita la sua risposta, ma la bocca degli empi sgorga cose malvage.

Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.

L’Eterno è lungi dagli empi, ma ascolta la preghiera dei giusti.

Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.

Uno sguardo lucente rallegra il cuore; una buona notizia impingua l’ossa.

Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.

L’orecchio attento alla riprensione che mena a vita, dimorerà fra i savi.

Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.

Chi rigetta l’istruzione disprezza l’anima sua, ma chi dà retta alla riprensione acquista senno.

Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

Il timor dell’Eterno è scuola di sapienza; e l’umiltà precede la gloria.