Proverbs 14

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

La donna savia edifica la sua casa, ma la stolta l’abbatte con le proprie mani.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Chi cammina nella rettitudine teme l’Eterno, ma chi è pervertito nelle sue vie lo sprezza.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

Nella bocca dello stolto germoglia la superbia, ma le labbra dei savi son la loro custodia.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Dove mancano i buoi è vuoto il granaio, ma l’abbondanza della raccolta sta nella forza del bove.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Il testimonio fedele non mentisce, ma il testimonio falso spaccia menzogne.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Il beffardo cerca la sapienza e non la trova, ma per l’uomo intelligente la scienza è cosa facile.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Vattene lungi dallo stolto; sulle sue labbra certo non hai trovato scienza.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

La sapienza dell’uomo accorto sta nel discernere la propria strada, ma la follia degli stolti non è che inganno.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Gli insensati si burlano delle colpe commesse, ma il favore dell’Eterno sta fra gli uomini retti.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Il cuore conosce la sua propria amarezza, e alla sua gioia non può prender parte un estraneo.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

La casa degli empi sarà distrutta, ma la tenda degli uomini retti fiorirà.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

V’è tal via che all’uomo par diritta, ma finisce col menare alla morte.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

Anche ridendo, il cuore può esser triste; e l’allegrezza può finire in dolore.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Lo sviato di cuore avrà la ricompensa dal suo modo di vivere, e l’uomo dabbene, quella delle opere sue.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Lo scemo crede tutto quel che si dice, ma l’uomo prudente bada ai suoi passi.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Il savio teme, ed evita il male; ma lo stolto è arrogante e presuntuoso.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Chi è pronto all’ira commette follie, e l’uomo pien di malizia diventa odioso.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Gli scemi ereditano stoltezza, ma i prudenti s’incoronano di scienza.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

I malvagi si chinano dinanzi ai buoni, e gli empi alle porte de’ giusti.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

Il povero è odiato anche dal suo compagno, ma gli amici del ricco son molti.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Chi sprezza il prossimo pecca, ma beato chi ha pietà dei miseri!

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Quelli che meditano il male non son forse traviati? ma quelli che meditano il bene trovan grazia e fedeltà.

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

In ogni fatica v’è profitto, ma il chiacchierare mena all’indigenza.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

La corona de’ savi è la loro ricchezza, ma la follia degli stolti non è che follia.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Il testimonio verace salva delle vite, ma chi spaccia bugie non fa che ingannare.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

V’è una gran sicurezza nel timor dell’Eterno; Egli sarà un rifugio per i figli di chi lo teme.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

Il timor dell’Eterno è fonte di vita e fa schivare le insidie della morte.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

La moltitudine del popolo è la gloria del re, ma la scarsezza de’ sudditi è la rovina del principe.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Chi è lento all’ira ha un gran buon senso, ma chi è pronto ad andare in collera mostra la sua follia.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Un cuor calmo è la vita del corpo, ma l’invidia è la carie dell’ossa.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Chi opprime il povero oltraggia Colui che l’ha fatto, ma chi ha pietà del bisognoso, l’onora.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

L’empio è travolto dalla sua sventura, ma il giusto spera anche nella morte.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

La sapienza riposa nel cuore dell’uomo intelligente, ma in mezzo agli stolti si fa tosto conoscere.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

La giustizia innalza una nazione, ma il peccato è la vergogna dei popoli.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Il favore del re è per il servo prudente, ma la sua ira è per chi gli fa onta.