Psalms 73

(En Salme af Asaf.) Visselig, god er Gud mod Israel; mod dem, der er rene af Hjertet!

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Mine Fødder var nær ved at snuble, mine Skridt var lige ved at glide;

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

thi over Dårerne græmmed jeg mig, jeg så, at det gik de gudløse vel;

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

thi de kender ikke til Kvaler, deres Livskraft er frisk og sund;

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

de kender ikke til menneskelig Nød, de plages ikke som andre.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Derfor har de Hovmod til Halssmykke, Vold er Kappen, de svøber sig i.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Deres Brøde udgår af deres Indre, Hjertets Tanker bryder igennem.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

I det dybe taler de ondt, i det høje fører de Urettens Tale,

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

de løfter Munden mod Himlen, Tungen farer om på Jorden.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Derfor vender mit Folk sig hid og drikker Vand i fulde Drag.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

De siger: "Hvor skulde Gud vel vide det, skulde den Højeste kende dertil?"

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Se, det er de gudløses kår, altid i Tryghed, voksende Velstand!

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Forgæves holdt jeg mit Hjerte rent og tvætted mine Hænder i Uskyld,

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

jeg plagedes Dagen igennem, blev revset på ny hver Morgen!

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Men jeg tænkte: "Taler jeg så, se, da er jeg troløs imod dine Sønners Slægt."

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Så grundede jeg på at forstå det, møjsommeligt var det i mine Øjne,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Til jeg kom ind i Guds Helligdomme, skønned, hvordan deres Endeligt bliver:

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Du sætter dem jo på glatte Steder, i Undergang styrter du dem.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Hvor brat de dog lægges øde, går under, det ender med Rædsel!

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

De er som en Drøm, når man vågner, man vågner og regner sit Syn for intet.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Så længe mit Hjerte var bittert og det nagede i mine Nyrer,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

var jeg et Dyr og fattede intet, jeg var for dig som Kvæg.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Dog bliver jeg altid hos dig, du holder mig fast om min højre;

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

du leder mig med dit Råd og tager mig siden bort i Herlighed.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Hvem har jeg i Himlen? Og har jeg blot dig, da attrår jeg intet på Jorden!

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Lad kun mit Kød og mit Hjerte vansmægte, Gud er mit Hjertes Klippe, min Del for evigt.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Thi de, der fjerner sig fra dig, går under, - du udsletter hver, som er dig utro.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Men at leve Gud nær er min Lykke, min Lid har jeg sat til den Herre HERREN, at jeg kan vidne om alle dine Gerninger.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.