Psalms 74

(En maskil af Asaf.) Hvorfor har du, Gud, stødt os bort for evig, hvi ryger din Vrede mod Hjorden, du røgter?

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

Kom din Menighed i Hu, som du fordum vandt dig, - du udløste den til din Ejendoms Stamme - Zions Bjerg, hvor du har din Bolig.

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Løft dine Fjed til de evige Tomter: Fjenden lagde alt i Helligdommen øde.

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Dine Fjender brøled i dit Samlingshus, satte deres Tegn som Tegn deri.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Det så ud, som når man løfter Økser i Skovens Tykning.

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

Og alt det udskårne Træværk der! De hugged det sønder med Økse og Hammer.

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

På din Helligdom satte de Ild, de skændede og nedrev dit Navns Bolig.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

De tænkte: "Til Hobe udrydder vi dem!" De brændte alle Guds Samlingshuse i Landet.

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

Vore Tegn, dem ser vi ikke, Profeter findes ej mer; hvor længe, ved ingen af os.

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Hvor længe, o Gud, skal vor Modstander smæde, Fjenden blive ved at håne dit Navn?

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Hvorfor holder du din Hånd tilbage og skjuler din højre i Kappens Fold?

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Vor Konge fra fordums Tid er dog Gud, som udførte Frelsens Værk i Landet.

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

Du kløvede Havet med Vælde, knuste på Vandet Dragernes Hoved;

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

du søndrede Hovederne på Livjatan og gav dem som Æde til Ørkenens Dyr;

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

Kilde og Bæk lod du vælde frem, du udtørred stedseflydende Strømme;

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

din er Dagen, og din er Natten, du grundlagde Lys og Sol,

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

du fastsatte alle Grænser på Jord, du frembragte Sommer og Vinter.

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

Kom i Hu, o HERRE, at Fjenden har hånet, et Folk af Dårer har spottet dit Navn!

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Giv ikke Vilddyret din Turteldues Sjæl, glem ikke for evigt dine armes Liv;

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

se hen til Pagten, thi fyldte er Landets mørke Steder med Voldsfærds Boliger.

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

Lad ej den fortrykte gå bort med Skam, lad de arme og fattige prise dit Navn!

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

Gud, gør dig rede, før din Sag, kom i Hu, hvor du stadig smædes af bårer,

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

lad ej dine Avindsmænds Røst uænset! Ustandseligt lyder dine Fjenders Larm!

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.