Psalms 73

Psalam. Asafov Kako je dobar Bog čestitima, Bog onima koji su čista srca!

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

A meni umalo noge ne posrnuše, zamalo koraci ne okliznuše,

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

jer zločincima zavidjeh motreći sreću grešnika.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Nikakvu patnju ne snose, pretilo je tijelo njihovo.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Ne žive u mukama smrtnika, ljudske ih nevolje ne biju.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Stoga je oholost ogrlica vratu njihovu, a nasilje haljina koja ih pokriva.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Iz pretila srca izlazi opakost njihova, srca im se prelijevaju ispraznim tlapnjama.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Podsmjehuju se i zlobno govore, nasiljem prijete odozgo.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Ustima na nebo nasrću, a jezik se njihov obara na zemlju.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Zato moj narod za njima leti i srče obilne vode

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

pa veli: "Kako da dozna Bog? Spoznaje li Svevišnji?"

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Eto, takvi su grešnici: uvijek spokojni, bogatstvo zgrću.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Jesam li, dakle, samo ja uzalud čuvao srce čisto i u nedužnosti prao ruke

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

kad sam primao udarce svaki dan i kaznu jutro za jutrom?

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Da sam kazao: "Govorit ću kao i oni", izdao bih rod sinova tvojih.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Promišljah tada da bih spoznao: al' mi se učini mučno u očima mojim

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

sve dok ne nađoh ulaz u Božje svetinje pa prozreh kakav im je svršetak.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Zaista, na klizavu stazu ti ih postavljaš, u propast ih obaraš.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Kako učas propadoše, nestaše, užas ih izjede!

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Kao što čovjek prezire san kad se probudi, tako ćeš, Gospode, prezreti lik im kada ustaneš.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Kad mi duša bijaše ojađena, a bubrezi probodeni,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

bezumnik bijah bez razbora, k'o živinče pred tobom.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Al' ću odsad uvijek biti s tobom, jer ti prihvati desnicu moju:

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

vodit ćeš me po naumu svojem da me zatim uzmeš u slavu svoju.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Koga ja imam u nebu osim tebe? Kad sam s tobom, ne veselim se zemlji.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Malaksalo mi tijelo i srce: okrilje srca moga, i baštino moja, o Bože, dovijeka!

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Doista, propast će oni koji se udaljuju od tebe, istrebljuješ svakog tko ti se iznevjeri.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

A meni je milina biti u Božjoj blizini, imati sklonište svoje u Jahvi. Pripovijedat ću sva tvoja djela na vratima Kćeri sionske.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.