Psalms 74

Poučna pjesma. Asafova. Zašto si, Bože, posve zabacio, zašto kiptiš gnjevom na ovce paše svoje?

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

Sjeti se zajednice koju si davno stekao, plÓemena koje namače kao svoju baštinu i brda Siona gdje si Šator svoj udario!

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Korakni k ruševinama vječnim - sve je u Svetištu razorio neprijatelj.

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Protivnici tvoji vikahu posred skupštine tvoje, znakove svoje postaviše k'o pobjedne znakove.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Bijahu kao oni koji mašu sjekirom po guštari,

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

sjekirom i maljem vrata mu razbijali.

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

Ognju predadoše Svetište tvoje, do zemlje oskvrnuše Prebivalište tvoga imena.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

Rekoše u srcu: "Istrijebimo ih zajedno; spalite sva svetišta Božja na zemlji!"

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

Ne vidimo znakova svojih, proroka više nema, i nitko među nama ne zna dokle ...

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Dokle će se još, o Bože, dušmanin rugati? Hoće li protivnik dovijeka prezirati ime tvoje?

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Zašto povlačiš ruku, zašto u krilu sakrivaš desnicu svoju?

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

No Bog je moj kralj od davnine, on koji posred zemlje spasava!

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

Ti svojom silom rasječe more, smrska glave nakazama u vodi.

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

Ti si Levijatanu glave zdrobio, dao ga za hranu nemanima morskim.

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

Ti si dao da provre izvor i bujica, ti si presušio rijeke nepresušne.

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

Tvoj je dan i noć je tvoja, ti učvrsti mjesec i sunce;

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

ti sazda sve granice zemlji, ti stvori ljeto i zimu.

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

Spomeni se ovoga: dušmanin ti se rugaše, Jahve, i bezumni narod pogrdi ime tvoje.

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Ne predaj jastrebu život grlice svoje, i život svojih siromaha ne zaboravi zauvijek!

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

Pogledaj na Savez svoj, jer svi su zakuci zemlje puni tmina i nasilja.

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

Ne daj da jadnik otiđe postiđen: neka siromah i ubog hvale ime tvoje!

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

Ustani, Bože, zauzmi se za svoju parnicu, spomeni se pogrde koju ti bezumnik svaki dan nanosi.

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Ne zaboravi vike neprijatelja svojih: buka buntovnika još se diže k tebi!

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.