Psalms 73

Salmo de Asaph. CIERTAMENTE bueno es Dios á Israel, Á los limpios de corazón.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Mas yo, casi se deslizaron mis pies; Por poco resbalaron mis pasos.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Porque tuve envidia de los insensatos, Viendo la prosperidad de los impíos.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Porque no hay ataduras para su muerte; Antes su fortaleza está entera.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

No están ellos en el trabajo humano; Ni son azotados con los otros hombres.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Por tanto soberbia los corona: Cúbrense de vestido de violencia.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Sus ojos están salidos de gruesos: Logran con creces los antojos del corazón.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Soltáronse, y hablan con maldad de hacer violencia; Hablan con altanería.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Ponen en el cielo su boca, Y su lengua pasea la tierra.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Por eso su pueblo vuelve aquí, Y aguas de lleno le son exprimidas.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Y dicen: ¿Cómo sabe Dios? ¿Y hay conocimiento en lo alto?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

He aquí estos impíos, Sin ser turbados del mundo, alcanzaron riquezas.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Verdaderamente en vano he limpiado mi corazón, Y lavado mis manos en inocencia;

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Pues he sido azotado todo el día, Y empezaba mi castigo por las mañanas.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Si dijera yo, Discurriré de esa suerte; He aquí habría negado la nación de tus hijos:

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Pensaré pues para saber esto: Es á mis ojos duro trabajo,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Hasta que venido al santuario de Dios, Entenderé la postrimería de ellos.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Ciertamente los has puesto en deslizaderos; En asolamientos los harás caer.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

¡Cómo han sido asolados! ¡cuán en un punto! Acabáronse, fenecieron con turbaciones.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Como sueño del que despierta, Así, Señor, cuando despertares, menospreciarás sus apariencias.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Desazonóse á la verdad mi corazón, Y en mis riñones sentía punzadas.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Mas yo era ignorante, y no entendía: Era como una bestia acerca de ti.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Con todo, yo siempre estuve contigo: Trabaste de mi mano derecha.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Hasme guiado según tu consejo, Y después me recibirás en gloria.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

¿Á quién tengo yo en los cielos? Y fuera de ti nada deseo en la tierra.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Mi carne y mi corazón desfallecen: Mas la roca de mi corazón y mi porción es Dios para siempre.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Porque he aquí, los que se alejan de ti perecerán: Tú cortarás á todo aquel que fornicando, de ti se aparta.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Y en cuanto á mí, el acercarme á Dios es el bien: He puesto en el Señor JEHOVÁ mi esperanza, Para contar todas tus obras.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.