1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. TurNTB
  5. Ps.109

Psalms 109

109:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Ey övgüler sunduğum Tanrı, Sessiz kalma!
109:2
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Çünkü kötüler, yalancılar Bana karşı ağzını açtı, Karalıyorlar beni.
109:3
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
Nefret dolu sözlerle beni kuşatıp Yok yere bana savaş açtılar.
109:4
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Sevgime karşılık bana düşman oldular, Bense dua etmekteyim.
109:5
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
İyiliğime kötülük, Sevgime nefretle karşılık verdiler.
109:6
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Kötü bir adam koy düşmanın başına, Sağında onu suçlayan biri dursun!
109:7
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Yargılanınca suçlu çıksın, Duası bile günah sayılsın!
109:8
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
[] Ömrü kısa olsun, Görevini bir başkası üstlensin!
109:9
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Çocukları öksüz, Karısı dul kalsın!
109:10
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Çocukları avare gezip dilensin, Yıkık evlerinden uzakta yiyecek arasın!
109:11
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Bütün malları tefecinin ağına düşsün, Emeğini yabancılar yağmalasın!
109:12
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Kimse ona sevgi göstermesin, Öksüzlerine acıyan olmasın!
109:13
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Soyu kurusun, Bir kuşak sonra adı silinsin!
109:14
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Atalarının suçları RAB’bin önünde anılsın, Annesinin günahı silinmesin!
109:15
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Günahları hep RAB’bin önünde dursun, RAB anılarını yok etsin yeryüzünden!
109:16
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Çünkü düşmanım sevgi göstermeyi düşünmedi, Ölesiye baskı yaptı mazluma, yoksula, Yüreği kırık insana.
109:17
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Sevdiği lanet başına gelsin! Madem kutsamaktan hoşlanmıyor, Uzak olsun ondan kutsamak!
109:18
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Laneti bir giysi gibi giydi, Su gibi içine, yağ gibi kemiklerine işlesin lanet!
109:19
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Bir giysi gibi onu örtünsün, Bir kuşak gibi hep onu sarsın!
109:20
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Düşmanlarıma, beni kötüleyenlere, RAB böyle karşılık versin!
109:21
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
Ama sen, ey Egemen RAB, Adın uğruna bana ilgi göster; Kurtar beni, iyiliğin, sevgin uğruna!
109:22
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Çünkü düşkün ve yoksulum, Yüreğim yaralı içimde.
109:23
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Batan güneş gibi geçip gidiyorum, Çekirge gibi silkilip atılıyorum.
109:24
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Dizlerim titriyor oruç tutmaktan; Bir deri bir kemiğe döndüm.
109:25
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
[] Düşmanlarıma yüzkarası oldum; Beni görünce kafalarını sallıyorlar!
109:26
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Yardım et bana, ya RAB Tanrım; Kurtar beni sevgin uğruna!
109:27
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Bilsinler bu işte senin elin olduğunu, Bunu senin yaptığını, ya RAB!
109:28
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Varsın lanet etsin onlar, sen kutsa beni, Bana saldıranlar utanacak, Ben kulunsa sevineceğim.
109:29
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Rezilliğe bürünsün beni suçlayanlar, Kaftan giyer gibi utançlarıyla örtünsünler!
109:30
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
RAB’be çok şükredeceğim, Kalabalığın arasında O’na övgüler dizeceğim;
109:31
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Çünkü O yoksulun sağında durur, Onu yargılayanlardan kurtarmak için.

© bibleglot.com