Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

En psalm av Asaf.  Sannerligen, Gud är god mot Israel,  mot dem som hava rena hjärtan.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

 Men jag hade så när stapplat med mina fötter,  mina steg voro nära att slinta;

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

 ty jag upptändes av avund mot de övermodiga,  när jag såg att det gick dem väl i deras ogudaktighet.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

 Ty fria ifrån vedermödor äro de till sin död,  och deras hull är frodigt.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

 De komma icke i olycka såsom andra dödliga  och varda icke plågade såsom andra människor.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

 Därför är högmod deras halsprydnad,  våld den klädnad som höljer dem.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

 Ur fetma skåda deras ögon fram,  deras hjärtans inbillningar hava intet mått.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

 De håna och tala förtryck i sin ondska;  med höga åthävor tala de.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

 Med sin mun stiga de upp i himmelen,  och deras tunga far fram på jorden;

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

 därför vänder sig deras folk till dem  och super så in vattnet i fulla drag.

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

 Och de säga: »Huru skulle Gud kunna veta det?  Skulle sådan kunskap finnas hos den Högste?»

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

 Ja, så är det med de ogudaktiga;  det går dem alltid väl, och de växa i makt.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

 Sannerligen, förgäves bevarade jag mitt hjärta rent  och tvådde mina händer i oskuld;

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

 jag vart dock plågad hela dagen,  och var morgon kom tuktan över mig.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

 Om jag hade sagt: »Så vill jag lära»,  då hade jag svikit dina barns släkte.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

 När jag nu tänkte efter för att begripa detta,  syntes det mig alltför svårt,

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

 till dess jag trängde in i Guds heliga rådslut  och aktade på dess ände.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

 Sannerligen, på slipprig mark ställer du dem,  du störtar dem ned i fördärv.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

 Huru varda de ej till intet i ett ögonblick!  De förgås och få en ände med förskräckelse.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

 Såsom det är med en dröm, när man vaknar, o Herre,  så aktar du dem för intet, såsom skuggbilder, när du vaknar.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

 När mitt hjärta förbittrades  och jag kände styng i mitt inre,

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

 då var jag oförnuftig och förstod intet;  såsom ett oskäligt djur var jag inför dig.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

 Dock förbliver jag städse hos dig;  du håller mig vid min högra hand.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

 Du skall leda mig efter ditt råd  och sedan upptaga mig med ära.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

 Vem har jag i himmelen utom dig!  Och när jag har dig, då frågar jag efter intet på jorden.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

 Om än min kropp och min själ försmäkta,  så är dock Gud mitt hjärtas klippa  och min del evinnerligen.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

 Ty se, de som hava vikit bort ifrån dig skola förgås;  du förgör var och en som trolöst avfaller från dig.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

 Men jag har min glädje i att hålla mig intill Gud;  jag söker min tillflykt hos Herren, HERREN,  för att kunna förtälja alla dina gärningar.