Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

ALABAD á JEHOVÁ, porque es bueno; Porque para siempre es su misericordia.

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Digan lo los redimidos de JEHOVÁ, Los que ha redimido del poder del enemigo,

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

Y los ha congregado de las tierras, Del oriente y del occidente, Del aquilón y de la mar.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Anduvieron perdidos por el desierto, por la soledad sin camino, No hallando ciudad de población.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Hambrientos y sedientos, Su alma desfallecía en ellos.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Habiendo empero clamado á JEHOVÁ en su angustia, Librólos de sus aflicciones:

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Y dirigiólos por camino derecho, Para que viniesen á ciudad de población.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Porque sació al alma menesterosa, Y llenó de bien al alma hambrienta.

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

Los que moraban en tinieblas y sombra de muerte, Aprisionados en aflicción y en hierros;

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Por cuanto fueron rebeldes á las palabras de JEHOVÁ, Y aborrecieron el consejo del Altísimo.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Por lo que quebrantó él con trabajo sus corazones, Cayeron y no hubo quien los ayudase;

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Luego que clamaron á JEHOVÁ en su angustia, Librólos de sus aflicciones.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Sacólos de las tinieblas y de la sombra de muerte, Y rompió sus prisiones.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Porque quebrantó las puertas de bronce, Y desmenuzó los cerrojos de hierro.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

Los insensatos, á causa del camino de su rebelión Y á causa de sus maldades, fueron afligidos.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Su alma abominó toda vianda, Y llegaron hasta las puertas de la muerte.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Mas clamaron á JEHOVÁ en su angustia, Y salvólos de sus aflicciones.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Envió su palabra, y curólos, Y librólos de su ruina.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres:

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

Y sacrifiquen sacrificios de alabanza, Y publiquen sus obras con júbilo.

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Los que descienden á la mar en navíos, Y hacen negocio en las muchas aguas,

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

Ellos han visto las obras de JEHOVÁ, Y sus maravillas en el profundo.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Él dijo , é hizo saltar el viento de la tempestad, Que levanta sus ondas.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Suben á los cielos, descienden á los abismos: Sus almas se derriten con el mal.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Tiemblan, y titubean como borrachos, Y toda su ciencia es perdida.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Claman empero á JEHOVÁ en su angustia, Y líbralos de sus aflicciones.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Hace parar la tempestad en sosiego, Y se apaciguan sus ondas.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Alégranse luego porque se reposaron; Y él los guía al puerto que deseaban.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Alaben la misericordia de JEHOVÁ, Y sus maravillas para con los hijos de los hombres.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Y ensálcenlo en la congregación del pueblo; Y en consistorio de ancianos lo alaben.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

Él vuelve los ríos en desierto, Y los manantiales de las aguas en secadales;

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

La tierra fructífera en salados, Por la maldad de los que la habitan.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

Vuelve el desierto en estanques de aguas, Y la tierra seca en manantiales.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

Y allí aposenta á los hambrientos, Y disponen ciudad para habitación;

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Y siembran campos, y plantan viñas, Y rinden crecido fruto.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Y los bendice, y se multiplican en gran manera; Y no disminuye sus bestias.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Y luego son menoscabados y abatidos Á causa de tiranía, de males y congojas.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Él derrama menosprecio sobre los príncipes, Y les hace andar errados, vagabundos, sin camino:

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Y levanta al pobre de la miseria, Y hace multiplicar las familias como rebaños de ovejas.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Vean los rectos, y alégrense; Y toda maldad cierre su boca.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

¿Quién es sabio y guardará estas cosas, Y entenderá las misericordias de JEHOVÁ?