Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Så sie Herrens gjenløste, de som han har gjenløst av nødens hånd,

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

og som han har samlet fra landene, fra øst og fra vest, fra nord og fra havet.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

De fór vill i ørkenen, i et uveisomt øde, de fant ikke en by å bo i.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

De var hungrige og tørste, deres sjel vansmektet i dem.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler utfridde han dem,

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

og han førte dem på rett vei, så de gikk til en by de kunde bo i.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

for han mettet den vansmektende sjel og fylte den hungrige sjel med godt.

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

De satt i mørke og i dødsskygge, bundet i elendighet og jern,

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

fordi de hadde vært gjenstridige mot Guds ord og foraktet den Høiestes råd.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Derfor bøide han deres hjerter ved lidelse; de snublet, og det var ikke nogen hjelper.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Han førte dem ut av mørke og dødsskygge og rev sønder deres bånd.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

for han brøt sønder porter av kobber og hugg sønder bommer av jern.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

De var dårer og blev plaget for sin syndige vei og for sine misgjerninger;

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

deres sjel vemmedes ved all mat, og de kom nær til dødens porter.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Han sendte sitt ord og helbredet dem og reddet dem fra deres graver.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

og ofre takkoffere og fortelle om hans gjerninger med jubel.

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

De som fór ut på havet i skib, som drev handel på store vann,

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

de så Herrens gjerninger og hans underverker på dypet.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Han bød og lot det komme en stormvind, og den reiste dets bølger.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

De fór op imot himmelen, de fór ned i avgrunnene, deres sjel blev motløs i ulykken.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

De tumlet og vaklet som en drukken mann, og all deres visdom blev til intet.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Da ropte de til Herren i sin nød, og av deres trengsler førte han dem ut.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Han lot stormen bli til stille, og bølgene omkring dem tidde.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Og de gledet sig over at de la sig; og han førte dem til den havn de ønsket.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

og ophøie ham i folkets forsamling og love ham der hvor de gamle sitter.

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

Han gjorde elver til en ørken og vannkilder til et tørstig land,

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

et fruktbart land til et saltland for deres ondskaps skyld som bodde der.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

Han gjorde en ørken til en vannrik sjø og et tørt land til vannkilder.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

Og han lot de hungrige bo der, og de grunnla en by til å bo i.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Og de tilsådde akrer og plantet vingårder, og de vant den frukt de bar.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Og han velsignet dem, og de blev meget tallrike, og av fe gav han dem ikke lite.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Så minket de igjen og blev nedbøiet ved trengsel, ulykke og sorg.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Han som utøser forakt over fyrster og lar dem fare vill i et uveisomt øde,

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

han ophøiet den fattige av elendighet og gjorde slektene som hjorden.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

De opriktige ser det og gleder sig, og all ondskap lukker sin munn.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

Den som er vis, han akte på dette og merke på Herrens nådegjerninger!