Psalms 106

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Halleluja! Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Hvem kan utsi Herrens veldige gjerninger, forkynne all hans pris?

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Salige er de som tar vare på det som rett er, den som gjør rettferdighet til enhver tid.

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Kom mig i hu, Herre, efter din nåde mot ditt folk, se til mig med din frelse,

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

så jeg kan se på dine utvalgtes lykke, glede mig med ditt folks glede, rose mig med din arv!

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Vi har syndet med våre fedre, vi har gjort ille, vi har vært ugudelige.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Våre fedre i Egypten aktet ikke på dine undergjerninger, de kom ikke i hu dine mange nådegjerninger, men var gjenstridige ved havet, ved det Røde Hav.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Dog frelste han dem for sitt navns skyld, for å kunngjøre sitt velde,

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

og han truet det Røde Hav, og det blev tørt, og han lot dem gå gjennem dypene som i en ørken,

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

og han frelste dem av hans hånd som hatet dem, og forløste dem av fiendens hånd,

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

og vannet skjulte deres motstandere, det blev ikke én av dem tilbake.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Da trodde de på hans ord, de sang hans pris.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Men snart glemte de hans gjerninger, de bidde ikke på hans råd;

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

men de blev grepet av begjærlighet i ørkenen, og de fristet Gud på det øde sted.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Da gav han dem det de vilde ha, men sendte tærende sykdom over deres liv.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Og de blev avindsyke mot Moses i leiren, mot Aron, Herrens hellige.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Jorden oplot sig og slukte Datan og skjulte Abirams hop,

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

og en ild satte deres hop i brand, en lue brente op de ugudelige.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

De gjorde en kalv ved Horeb og tilbad et støpt billede,

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

og de byttet sin ære mot billedet av en okse, som eter gress.

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

De glemte Gud, sin frelser, som hadde gjort store ting i Egypten,

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

undergjerninger i Kams land, forferdelige ting ved det Røde Hav.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Da sa han at han vilde ødelegge dem, dersom ikke Moses, hans utvalgte, hadde stilt sig i gapet for hans åsyn for å avvende hans vrede fra å ødelegge dem.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Og de foraktet det herlige land, de trodde ikke hans ord,

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

og de knurret i sine telt, de hørte ikke på Herrens røst.

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

Da opløftet han sin hånd og svor at han vilde la dem falle i ørkenen

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

og la deres avkom falle iblandt hedningene og sprede dem i landene.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Og de bandt sig til Ba'al-Peor og åt av offere til døde,

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

og de vakte harme ved sine gjerninger, og en plage brøt inn iblandt dem.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Da stod Pinehas frem og holdt dom, og plagen stanset;

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

og det blev regnet ham til rettferdighet fra slekt til slekt evindelig.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Og de vakte vrede ved Meribas vann, og det gikk Moses ille for deres skyld;

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

for de var gjenstridige mot hans Ånd, og han talte tankeløst med sine leber.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

De ødela ikke de folk som Herren hadde talt til dem om,

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

men de blandet sig med hedningene og lærte deres gjerninger,

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

og de tjente deres avguder, og disse blev dem til en snare,

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

og de ofret sine sønner og sine døtre til maktene.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

og de utøste uskyldig blod, sine sønners og sine døtres blod, som de ofret til Kana'ans avguder, og landet blev vanhelliget ved blod.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

De blev urene ved sine gjerninger og drev hor ved sin adferd.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Da optendtes Herrens vrede mot hans folk, og han fikk avsky for sin arv.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Og han gav dem i hedningers hånd, og de som hatet dem, hersket over dem,

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

og deres fiender trengte dem, og de blev ydmyket under deres hånd.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Mange ganger utfridde han dem; men de var gjenstridige i sine råd, og de sank ned i usseldom for sin misgjernings skyld.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Og han så til dem når de var i nød, idet han hørte deres klagerop.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Og i sin godhet mot dem kom han sin pakt i hu, og det gjorde ham ondt efter hans store miskunnhet,

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

og han lot dem finne barmhjertighet for alle deres åsyn som hadde ført dem i fangenskap.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Frels oss, Herre vår Gud, og samle oss fra hedningene til å love ditt hellige navn, rose oss av å kunne prise dig!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Lovet være Herren, Israels Gud, fra evighet og til evighet! Og alt folket sier: Amen. Halleluja!