Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Aszáf zsoltára. Bizony jó Izráelhez az Isten, azokhoz, a kik tiszta szívűek.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

De én?! Már-már meghanyatlottak lábaim; és kis híjja, hogy lépteim el nem iszamodtak.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Mert irígykedtem a kevélyekre, látván a gonoszok jó szerencséjét.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Mert halálukig nincsenek kínjaik, és az ő erejök állandó.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

A halandók nyomorúságában nincs részök, és az emberekkel nem ostoroztatnak.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Ezért nyakuknak ékessége kevélység, ruha gyanánt erőszak borítja őket.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

A kövérség miatt kinn ülnek az ő szemeik, elméjök gondolatjai csaponganak.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Gúnyolódnak és gonoszságot szólnak; elnyomásról beszélnek fennhéjázással.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Az égre tátogatják szájokat, és nyelvök eljárja a földet.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Azért fordul az ő népe ide, hogy tele *pohár* vizet szürcsölnek;

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

És mondják: Mint tudhatná ezt az Isten, s van-é a Magasságosban értelem?

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Ímé, ezek gonoszok, és örök biztonságban vagyont gyűjtenek!

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Bizony hiába tartottam én tisztán szívemet, és mostam ártatlanságban kezeimet;

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Mert nyomorgattatom minden napon, és ostoroztatom minden reggel!

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Ha azt mondom: Ilyen módon szólok: Ímé, a te fiaid nemzedékét árulom el.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Gondolkodom, hogy ezt megérthessem; de nehéz dolog ez szemeimben.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Mígnem bemenék az Isten szent helyébe: megértém azoknak sorsát.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Bizony síkos földön helyezted el őket; pusztaságokra vetetted ki őket.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Mind elpusztulnak egy szempillantásban! Elvesznek, elenyésznek a rettegéstől.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Mint álmot, ha felserkenünk: te Uram, ha felserkensz, *úgy *veted meg képöket.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Hogyha keseregne szívem, és háborognának veséim:

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

Akkor balgatag és tudatlan volnék én, oktalan állat volnék te irántad.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

De én mindenkor veled vagyok, te fogod az én jobb kezemet.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Tanácsoddal igazgatsz engem, és azután dicsőségbe fogadsz be engem.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Kicsodám van az egekben? Náladnál egyébben nem gyönyörködöm e földön!

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Ha elfogyatkozik is testem és szívem: szívemnek kősziklája és az én örökségem te vagy, oh Isten, mindörökké!

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Mert ímé, a kik eltávoznak tőled, elvesznek; mind kiirtod azokat, a kik elhajolnak tőled.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

De én? Isten közelsége oly igen jó nékem. Az Úr Istenben vetem reménységemet, hogy hirdessem minden te cselekedetedet.