Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

(En Salme af Asaf.) Visselig, god er Gud mod Israel; mod dem, der er rene af Hjertet!

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Mine Fødder var nær ved at snuble, mine Skridt var lige ved at glide;

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

thi over Dårerne græmmed jeg mig, jeg så, at det gik de gudløse vel;

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

thi de kender ikke til Kvaler, deres Livskraft er frisk og sund;

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

de kender ikke til menneskelig Nød, de plages ikke som andre.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Derfor har de Hovmod til Halssmykke, Vold er Kappen, de svøber sig i.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Deres Brøde udgår af deres Indre, Hjertets Tanker bryder igennem.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

I det dybe taler de ondt, i det høje fører de Urettens Tale,

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

de løfter Munden mod Himlen, Tungen farer om på Jorden.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Derfor vender mit Folk sig hid og drikker Vand i fulde Drag.

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

De siger: "Hvor skulde Gud vel vide det, skulde den Højeste kende dertil?"

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Se, det er de gudløses kår, altid i Tryghed, voksende Velstand!

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Forgæves holdt jeg mit Hjerte rent og tvætted mine Hænder i Uskyld,

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

jeg plagedes Dagen igennem, blev revset på ny hver Morgen!

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Men jeg tænkte: "Taler jeg så, se, da er jeg troløs imod dine Sønners Slægt."

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Så grundede jeg på at forstå det, møjsommeligt var det i mine Øjne,

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Til jeg kom ind i Guds Helligdomme, skønned, hvordan deres Endeligt bliver:

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Du sætter dem jo på glatte Steder, i Undergang styrter du dem.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Hvor brat de dog lægges øde, går under, det ender med Rædsel!

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

De er som en Drøm, når man vågner, man vågner og regner sit Syn for intet.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Så længe mit Hjerte var bittert og det nagede i mine Nyrer,

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

var jeg et Dyr og fattede intet, jeg var for dig som Kvæg.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Dog bliver jeg altid hos dig, du holder mig fast om min højre;

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

du leder mig med dit Råd og tager mig siden bort i Herlighed.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Hvem har jeg i Himlen? Og har jeg blot dig, da attrår jeg intet på Jorden!

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Lad kun mit Kød og mit Hjerte vansmægte, Gud er mit Hjertes Klippe, min Del for evigt.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Thi de, der fjerner sig fra dig, går under, - du udsletter hver, som er dig utro.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Men at leve Gud nær er min Lykke, min Lid har jeg sat til den Herre HERREN, at jeg kan vidne om alle dine Gerninger.