Psalms 74

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

(En maskil af Asaf.) Hvorfor har du, Gud, stødt os bort for evig, hvi ryger din Vrede mod Hjorden, du røgter?

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Kom din Menighed i Hu, som du fordum vandt dig, - du udløste den til din Ejendoms Stamme - Zions Bjerg, hvor du har din Bolig.

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Løft dine Fjed til de evige Tomter: Fjenden lagde alt i Helligdommen øde.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Dine Fjender brøled i dit Samlingshus, satte deres Tegn som Tegn deri.

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

Det så ud, som når man løfter Økser i Skovens Tykning.

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

Og alt det udskårne Træværk der! De hugged det sønder med Økse og Hammer.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

På din Helligdom satte de Ild, de skændede og nedrev dit Navns Bolig.

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

De tænkte: "Til Hobe udrydder vi dem!" De brændte alle Guds Samlingshuse i Landet.

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Vore Tegn, dem ser vi ikke, Profeter findes ej mer; hvor længe, ved ingen af os.

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Hvor længe, o Gud, skal vor Modstander smæde, Fjenden blive ved at håne dit Navn?

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Hvorfor holder du din Hånd tilbage og skjuler din højre i Kappens Fold?

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

Vor Konge fra fordums Tid er dog Gud, som udførte Frelsens Værk i Landet.

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

Du kløvede Havet med Vælde, knuste på Vandet Dragernes Hoved;

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

du søndrede Hovederne på Livjatan og gav dem som Æde til Ørkenens Dyr;

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

Kilde og Bæk lod du vælde frem, du udtørred stedseflydende Strømme;

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

din er Dagen, og din er Natten, du grundlagde Lys og Sol,

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

du fastsatte alle Grænser på Jord, du frembragte Sommer og Vinter.

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Kom i Hu, o HERRE, at Fjenden har hånet, et Folk af Dårer har spottet dit Navn!

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

Giv ikke Vilddyret din Turteldues Sjæl, glem ikke for evigt dine armes Liv;

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

se hen til Pagten, thi fyldte er Landets mørke Steder med Voldsfærds Boliger.

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

Lad ej den fortrykte gå bort med Skam, lad de arme og fattige prise dit Navn!

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Gud, gør dig rede, før din Sag, kom i Hu, hvor du stadig smædes af bårer,

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

lad ej dine Avindsmænds Røst uænset! Ustandseligt lyder dine Fjenders Larm!