Psalms 109

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

Přednímu zpěváku, žalm Davidův. Ó Bože chvály mé, nečiň se neslyše.

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

Nebo ústa nešlechetného a ústa lstivá proti mně se otevřela, mluvili proti mně jazykem lživým.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

A slovy jizlivými osočili mne, válčí proti mně beze vší příčiny.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

Protivili mi se za mé milování, ješto jsem se za ně modlíval.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

Odplacují se mi zlým za dobré, a nenávistí za milování mé.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

Postav nad ním bezbožníka, a protivník ať mu stojí po pravici.

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

Když před soudem stane, ať zůstane za nešlechetného, a prosba jeho budiž jemu k hříchu.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

Budiž dnů jeho málo, a úřad jeho vezmi jiný.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

Buďtež děti jeho sirotci, a žena jeho vdovou.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

Buďtež běhouni a tuláci synové jeho, žebřete, vyhnáni jsouce z poustek svých.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

Přitáhni k sobě lichevník všecko, cožkoli má, a úsilé jeho rozchvátejte cizí.

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

Nebudiž, kdo by mu chtěl milosrdenství prokázati, aniž buď, kdo by se smiloval nad sirotky jeho.

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

Potomci jeho z kořen vyťati buďte, v druhém kolenu vyhlazeno buď jméno jejich.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

Přijdiž na pamět nepravost předků jeho před Hospodinem, a hřích matky jeho nebuď shlazen.

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

Buďtež před Hospodinem ustavičně, až by vyhladil z země památku jejich,

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

Proto že nepamatoval, aby činil milosrdenství, ale protivenství činil člověku chudému a nuznému a sevřenému bolestí srdce, aby jej zamordoval.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

Poněvadž miloval zlořečení, nechať přijde na něj; neměl líbosti v požehnání, nechať se vzdálí od něho.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

A tak budiž oblečen v zlořečenství jako v svůj oděv, a ať vejde do vnitřností jeho jako voda, a jako olej do kostí jeho.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

Budiž jemu to jako plášť k přiodívání, a jako pás k ustavičnému opasování.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

Taková mzda přijdiž mým protivníkům od Hospodina, a mluvícím zlé věci proti duši mé.

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

Ty pak, Hospodine Pane, nalož se mnou laskavě pro jméno své, nebo dobré jest milosrdenství tvé; vytrhni mne.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

Jsemť zajisté chudý a nuzný, a srdce mé raněno jest u vnitřnostech mých.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

Jako stín, když se nachyluje, ucházeti musím; honí se za mnou jako za kobylkou.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

Kolena má klesají postem, a tělo mé vyschlo z tučnosti.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

Nadto jsem jim za posměch; když mne uhlédají, potřásají hlavami svými.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

Spomoz mi, ó Hospodine Bože můj, zachovej mne podlé milosrdenství svého,

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

Tak aby poznati mohli, že jest to ruka tvá, a že jsi ty, Hospodine, učinil to.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

Nechť oni jakkoli zlořečí, ty dobrořeč; kteříž povstali, nechť se zastydí, aby se veselil služebník tvůj.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

Buďtež oblečeni protivníci moji v zahanbení, a nechť se odějí jako pláštěm hanbou svou.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

Slaviti budu Hospodina velice ústy svými, a u prostřed mnohých chváliti jej budu,

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.

Proto že stojí po pravici nuznému, aby ho zachoval od těch, kteříž odsuzují život jeho.