Psalms 73

Žalm Azafovi. Jistě žeť jest Bůh dobrý Izraelovi, těm, kteříž jsou čistého srdce.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

Ale nohy mé téměř se byly ušinuly, o málo, že by byli sklouzli krokové moji,

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Když jsem horlil proti bláznivým, vida štěstí nešlechetných.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

Nebo nebývají vázáni až k smrti, ale zůstává v cele síla jejich.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

V práci lidské nejsou, a s lidmi trestáni nebývají.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Protož otočeni jsou pýchou jako halží, a ukrutností jako rouchem ozdobným přiodíni.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Vysedlo tukem oko jejich; majíce hojnost nad pomyšlení srdce,

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Rozpustilí jsou, a mluví zlostně, o nátisku velmi pyšně mluví.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

Stavějí proti nebi ústa svá, a jazyk jejich po zemi se vozí.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

A protož na to přichází lid jeho, když se jim vody až do vrchu nalívá,

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Že říkají: Jakť má o tom věděti Bůh silný? Aneb zdaž jest to známé Nejvyššímu?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

Nebo aj, ti bezbožní jsouce, mají pokoj v světě, a dosahují zboží.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Nadarmo tedy v čistotě chovám srdce své, a v nevinnosti ruce své umývám.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

Poněvadž každý den trestán bývám, a kázeň přichází na mne každého jitra.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

Řeknu-li: Vypravovati budu věci takové, hle, rodina synů tvých dí, že jsem jim křiv.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Chtěl jsem to rozumem vystihnouti, ale vidělo mi se pracno.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

Až jsem všel do svatyní Boha silného, tu jsem srozuměl poslední věci jejich.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Jistě že jsi je na místech plzkých postavil, a uvržeš je v spustliny.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

Aj, jakť přicházejí na spuštění jako v okamžení! Mizejí a hynou hrůzami,

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Jako snové tomu, kdož procítí; Pane, když je probudíš, obraz ten jejich za nic položíš.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Když zhořklo srdce mé, a ledví má bodena byla,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Nesmyslný jsem byl, aniž jsem co znal, jako hovádko byl jsem před tebou.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

A však vždycky jsem byl s tebou, nebo jsi mne ujal za mou pravici.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Podlé rady své veď mne, a potom v slávu přijmeš mne.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Kohož bych měl na nebi? A mimo tebe v žádném líbosti nemám na zemi.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Ač tělo i srdce mé hyne, skála srdce mého, a díl můj Bůh jest na věky.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Nebo aj, ti, kteříž se vzdalují tebe, zahynou; vytínáš ty, kteříž cizoloží odcházením od tebe.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Ale mně nejlépe jest přídržeti se Boha; pročež skládám v Panovníku Hospodinu doufání své, abych vypravoval všecky skutky jeho.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.