Psalms 73

En psalm av Asaf.  Sannerligen, Gud är god mot Israel,  mot dem som hava rena hjärtan.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

 Men jag hade så när stapplat med mina fötter,  mina steg voro nära att slinta;

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

 ty jag upptändes av avund mot de övermodiga,  när jag såg att det gick dem väl i deras ogudaktighet.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

 Ty fria ifrån vedermödor äro de till sin död,  och deras hull är frodigt.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

 De komma icke i olycka såsom andra dödliga  och varda icke plågade såsom andra människor.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

 Därför är högmod deras halsprydnad,  våld den klädnad som höljer dem.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

 Ur fetma skåda deras ögon fram,  deras hjärtans inbillningar hava intet mått.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

 De håna och tala förtryck i sin ondska;  med höga åthävor tala de.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

 Med sin mun stiga de upp i himmelen,  och deras tunga far fram på jorden;

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

 därför vänder sig deras folk till dem  och super så in vattnet i fulla drag.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

 Och de säga: »Huru skulle Gud kunna veta det?  Skulle sådan kunskap finnas hos den Högste?»

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

 Ja, så är det med de ogudaktiga;  det går dem alltid väl, och de växa i makt.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

 Sannerligen, förgäves bevarade jag mitt hjärta rent  och tvådde mina händer i oskuld;

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

 jag vart dock plågad hela dagen,  och var morgon kom tuktan över mig.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

 Om jag hade sagt: »Så vill jag lära»,  då hade jag svikit dina barns släkte.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

 När jag nu tänkte efter för att begripa detta,  syntes det mig alltför svårt,

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

 till dess jag trängde in i Guds heliga rådslut  och aktade på dess ände.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

 Sannerligen, på slipprig mark ställer du dem,  du störtar dem ned i fördärv.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

 Huru varda de ej till intet i ett ögonblick!  De förgås och få en ände med förskräckelse.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

 Såsom det är med en dröm, när man vaknar, o Herre,  så aktar du dem för intet, såsom skuggbilder, när du vaknar.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

 När mitt hjärta förbittrades  och jag kände styng i mitt inre,

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

 då var jag oförnuftig och förstod intet;  såsom ett oskäligt djur var jag inför dig.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

 Dock förbliver jag städse hos dig;  du håller mig vid min högra hand.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

 Du skall leda mig efter ditt råd  och sedan upptaga mig med ära.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

 Vem har jag i himmelen utom dig!  Och när jag har dig, då frågar jag efter intet på jorden.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

 Om än min kropp och min själ försmäkta,  så är dock Gud mitt hjärtas klippa  och min del evinnerligen.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

 Ty se, de som hava vikit bort ifrån dig skola förgås;  du förgör var och en som trolöst avfaller från dig.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

 Men jag har min glädje i att hålla mig intill Gud;  jag söker min tillflykt hos Herren, HERREN,  för att kunna förtälja alla dina gärningar.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.