Psalms 107

Whakawhetai ki a Ihowa, he pai hoki ia: he pumau tonu hoki tana mahi tohu.

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Kia pena ano te korero a te hunga i hokona e Ihowa, i hokona nei e ia i roto i te ringa o te hoariri;

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

I kohikohia nei i nga whenua, i te rawhiti, i te uru, i te raki, i te tonga.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

I haereere ratou i te koraha i te wahi mokemoke, te kitea tetahi pa hei nohoanga.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

I matekai ratou, i matewai: hemo noa to ratou wairua i roto i a ratou.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Na ka tangi ratou ki a Ihowa i to ratou pouri: a whakaorangia ana ratou e ia i o ratou mate.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

A arahina ana e ia ra te ara tika; kia haere ai ki te pa hei nohoanga.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

E whakamakonatia ana hoki e ia te wairua hiahia: ko te wairua hiakai, whakakiia ana e ia ki te pai.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Ko te hunga i noho i te pouri, i te atarangi o te mate: he mea here ki te mamae, ki te rino;

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

Mo ratou i tutu ki nga kupu a te Atua, i whakahawea ki te whakaaro o te Runga Rawa;

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Koia i pehia iho ai e ia o ratou ngakau ki te mahi: hinga iho ratou, kahore hoki he kaiawhina.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Na ka tangi ratou ki a Ihowa i to ratou pouri; a ka whakaorangia ratou e ia i o ratou mate.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Whakaputaina mai ana ratou e ia i te pouri, i te atarangi o te mate; motumotuhia ana o ratou here.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Kua tukitukia hoki e ia nga tatau parahi: kua tapahia e ia nga tutaki rino, motu rawa.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Ko nga kuware, na a ratou mahi tutu, na o ratou kino, i pakia ai ratou.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

Ka wetiweti to ratou wairua ki nga kai katoa; a ka whakatata ratou ki nga kuwaha o te mate.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

Na ka tangi ki a Ihowa i to ratou pouri, a ka whakaorangia ratou e ia i o ratou mate.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Tukua mai ana e ia tana kupu, a rongoatia ana ratou: a whakaputaina ana ratou i o ratou ngaromanga.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Kia tukua ano e ratou te whakahere, ara te whakamoemiti; kia whakapuaki i ana mahi i runga i te hari.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

Ko te hunga e haere ana ki raro, ki te moana, i runga kaipuke, a e whai mahi ana i nga wai nunui,

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Ko ratou e kite i nga mahi a Ihowa, i ana mahi whakamiharo i te rire.

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

Puta kau tana kupu, kua maranga te tupuhi, mana e whakatutu ona ngaru.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

Ka kake ratou ki runga ki te rangi, ka heke ano ki raro ki te rire: ngohe noa o ratou wairua i te pawera.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Ka tiu ratou, ka hurorirori ano he tangata e haurangi ana; a kahore he mahara i toe.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Heoi ka tangi ki a Ihowa i to ratou hemanawa: a whakaorangia ana ratou i o ratou mate.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Meinga ana e ia te tupuhi kia marino, ona ngaru kia mariri.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Na ka koa ratou, no te mea ka marie: a ka kawea ratou e ia ki te tauranga i hiahia ai ratou.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Aue! me i whakapaingia e te tangata a Ihowa mo tona atawhai, mo ana mahi whakamiharo ki nga tama a te tangata!

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Kia whakanui hoki ratou i a ia i roto i te whakaminenga o te iwi; kia whakamoemiti ki a ia i roto i te nohoanga kaumatua.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Ko ia hei mea i nga awa hei koraha, i nga puputanga wai hei oneone maroke;

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

I te whenua whai hua, kia titohea, mo te hara o te hunga e noho ana i reira.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

Ko ia hei mea i te koraha hei harotoroto wai, i te whenua maroke hei puputanga wai.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

A whakanohoia iho e ia te hunga matekai ki reira, hanga ai i tetahi pa hei nohoanga;

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

Hei rui mara, hei whakato mara waina, e tupu ai, e maha ai nga hua.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Ko ia ano hei manaaki i a ratou, no ka nui rawa; kahore hoki e tukua kia torutoru haere a ratou kararehe.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

Na kua iti haere ano ratou, kua piko i te tukino, i te he, i te pouri.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

E ringihia ana e ia te whakahawea ki runga ki nga rangatira: e meinga ana kia hehe i te ururua, i te wahi kahore nei he ara;

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Otira kei te whakateitei ia i te rawakore ki runga i te mamae, kei te mea i ona hapu kia rite ki te kahui hipi.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Ka kite nga tangata tika, a ka hari; ko nga he katoa hoki, kipia ake te mangai.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Ko te tangata whakaaro nui ka mahara ki enei mea, a ka mohio ratou ki te aroha o Ihowa.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.