Psalms 73

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

He himene na Ahapa. He pono, he pai te Atua ki a Iharaira; ki te hunga ngakau ma.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

Ko ahau ia, wahi iti kua tapepa oku waewae: me i kotahi kua paheke oku takahanga.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

I hae hoki ahau ki te hunga whakahi, i toku kitenga i te tangata hara e kake ana.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

Kahore hoki he whakawiringa a te mate i a ratou: he maro ano o ratou uaua.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

Kahore nga mea whakapouri tangata e pa ki a ratou; kahore ano ratou e whiua tahitia me te mano tangata.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

Na reira, ano he hei te whakakake e awhi nei i a ratou, ano he kakahu te tutu e hipokina nei ratou.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

Pupuhi ana o ratou kanohi i te ngako: nui ake nga mea i a ratou i a o ratou ngakau i hiahia ai.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

E whakahi ana ratou, e korero kino ana mo te whakatoi: kei runga noa ake a ratou korero.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

Tutuki tonu to ratou mangai ki nga rangi: e kopikopiko ana hoki to ratou arero i runga i te whenua.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

Koia tona iwi i hoki mai ai ki konei: a e whakawiria ana he wai mo ratou, ki tonu te kapu.

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

E mea ana ratou, Ma te aha e matau ai te Atua? He matauranga koia to te Runga Rawa?

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

Nana, ko te hunga kino tenei, kei runga tonu i te whenua rangatira, e hua ana o ratou taonga.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

He pono he maumau taku mea i toku ngakau kia ma, taku horoi hoki i oku ringa ki te harakore.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

E whiua ana hoki ahau i te roa o te ra, e pakia ana i nga ata katoa.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

Me i ki ahau, Ka penei taku korero; na e tinihanga ana ahau ki te whakatupuranga o au tamariki.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

I taku meatanga kia matauria tenei, ka kite ahau he mahi whakauaua rawa;

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

Tae noa ahau ki te wahi tapu o te Atua, katahi ahau ka mohio ki to ratou mutunga.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

He pono i whakaturia ratou e koe ki nga wahi pahekeheke; a whakataka ana e koe ki te ngaromanga.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

Ano te panga whakareretanga o to ratou hunanga! kua pau rawa i nga wehi.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

Ka rite ki te rekanga kanohi, ina ara ake te tangata, tau whakahawea ki to ratou ahua, e te Ariki, ina ara ake koe.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

Na mamae noa iho toku ngakau, a hukihuki ana oku whatumanawa.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

He whakaarokore hoki ahau, he kuware: me te mea he kirehe ahau i tou aroaro.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

Ahakoa ra kei a koe tonu ahau; e puritia ana e koe toku ringa matau.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

Ma tou whakaaro ahau e arahi; muri iho ka riro ahau i a koe ki te kororia.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

Ko wai hoki toku i te rangi ko koe anake? Kahore atu hoki oku i te whenua e hiahia ai, ko koe anake.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

Hemo iho oku kikokiko me toku ngakau: ko te Atua ia te kaha o toku ngakau, toku wahi ake ake.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

Na, ko te hunga e mamao atu ana i a koe ka mate: ka ngaro i a koe te hunga puremu katoa e whakarere nei i a koe.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.

Ko ahau ia, he pai ki ahau te whakatata ki te Atua: kua waiho e ahau te Ariki, a Ihowa, hei whakawhirinakitanga moku, kia whakapuakina ai e ahau au mahi katoa.