Proverbs 15

Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.

Mildt svar stiller vrede, sårende ord vækker nag.

Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.

Vises Tunge drypper af Kundskab, Dårskab strømmer fra Tåbers Mund.

Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.

Alle Vegne er HERRENs Øjne, de udspejder onde og gode.

Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.

Et Livets Træ er Tungens Mildhed, dens Falskhed giver Hjertesår.

Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.

Dåre lader hånt om sin Faders Tugt, klog er den, som tager Vare på Revselse.

Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.

Den retfærdiges Hus har megen Velstand, den gudløses Høst lægges øde.

Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.

Vises Læber udstrør Kundskab, Tåbers Hjerte er ikke ret.

Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.

Gudløses Offer er HERREN en Gru, retsindiges Bøn har han Velbehag i.

Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.

Den gudløses Færd er HERREN en Gru, han elsker den, der stræber efter Retfærd.

Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.

Streng Tugt er for den, der forlader Vejen; den, der hader Revselse, dør.

Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.

Dødsrige og Afgrund ligger åbne for HERREN, endsige da Menneskebørnenes Hjerter.

Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.

Spotteren ynder ikke at revses, til Vismænd går han ikke.

Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.

Glad Hjerte giver venligt Ansigt, ved Hjertesorg bliver Modet brudt.

Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.

Den forstandiges Hjerte søger Kundskab, Tåbers Mund lægger Vind på Dårskab.

Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.

Alle den armes Dage er onde, glad Hjerte er stadigt Gæstebud.

Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.

Bedre lidet med HERRENs Frygt end store Skatte med Uro.

Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.

Bedre en Ret Grønt med Kærlighed end fedet Okse og Had derhos.

Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.

Vredladen Mand vækker Splid, sindig Mand stiller Trætte.

Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.

Den lades Vej er spærret af Tjørn, de flittiges Sti er banet.

Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.

Viis Søn glæder sin Fader, Tåbe til Menneske foragter sin Moder.

Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.

Dårskab er Glæde for Mand uden Vid, Mand med Indsigt går lige frem.

Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.

Er der ikke holdt Råd, så mislykkes Planer, de lykkes, når mange rådslår.

Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.

Mand er glad, når hans Mund kan svare, hvor godt er et Ord i rette Tid.

Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on.

Den kloge går opad på Livets Vej for at undgå Dødsriget nedentil.

Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.

Hovmodiges Hus river HERREN bort, han fastsætter Enkens Skel.

Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.

Onde Tanker er HERREN en Gru, men hulde Ord er rene.

Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.

Den øder sit Hus, hvem Vinding er alt; men leve skal den, der hader Gave.

Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.

Den retfærdiges Hjerte tænker, før det svarer, gudløses Mund lader ondt strømme ud.

Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.

HERREN er gudløse fjern, men hører retfærdiges Bøn.

Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.

Milde Øjne fryder Hjertet, godt Bud giver Marv i Benene.

Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.

Øret, der lytter til Livsens Revselse, vil gerne dvæle iblandt de vise.

Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.

Hvo Tugt forsmår, lader hånt om sin Sjæl, men Vid fanger den, der lytter til Revselse.

Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

HERRENs Frygt er Tugt til Visdom, Ydmyghed først og siden Ære.