Psalms 107

Halleluja! Lov Herren, thi han er god, thi hans Miskundhed varer evindelig!

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Så skal HERRENs genløste sige, de, han løste af Fjendens Hånd

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

og samlede ind fra Landene, fra Øst og Vest, fra Nord og fra Havet.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

I den øde Ørk for de vild, fandt ikke Vej til beboet By,

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

de led både Sult og Tørst, deres Sjæl var ved at vansmægte;

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem at deres Trængsler

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

og førte dem ad rette Vej, så de kom til beboet By.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Thi han mættede den vansmægtende Sjæl og fyldte den sultne med godt.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

De sad i Mulm og Mørke, bundne i pine og Jern,

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

fordi de havde stået Guds Ord imod og ringeagtet den Højestes Råd.

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

Deres Hjerte var knuget af Kummer, de faldt, der var ingen, som hjalp;

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

førte dem ud af Mørket og Mulmet og sønderrev deres Bånd.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Thi han sprængte Døre af Kobber og sønderslog Slåer af Jern.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

De sygnede hen for Synd og led for Brødes Skyld,

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

de væmmedes ved al Slags Mad, de kom Dødens Porte nær

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

men de råbte til Herren i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

sendte sit Ord og lægede dem og frelste deres Liv fra Graven.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

og ofre Lovprisningsofre og med Jubel forkynnde hans Gerninger.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

De for ud på Havet i Skibe, drev Handel på vældige Vande,

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

blev Vidne til HERRENs Gerninger, hans Underværker i Dybet;

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

han bød, og et Stormvejr rejste sig, Bølgerne tårnedes op;

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

mod Himlen steg de, i Dybet sank de, i Ulykken svandt deres Mod;

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

de tumled og raved som drukne, borte var al deres Visdom;

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

men de råbte til HERREN i Nøden, han frelste dem af deres Trængsler,

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

skiftede Stormen til Stille, så Havets Bølger tav;

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

og glade blev de, fordi det stilned; han førte dem til Havnen, de søgte.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Lad dem takke HERREN for hans Miskundhed, for hans Underværker mod Menneskens Børn,

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

ophøje ham i Folkets Forsamling og prise ham i de Ældstes Kreds!

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Floder gør han til Ørken og Kilder til øde Land,

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

til Saltsteppe frugtbart Land for Ondskabens Skyld hos dem, som - bor der.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

Ørken gør han til Vanddrag, det tørre Land til Kilder;

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

der lader han sultne bo, så de grunder en By at bo i,

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

tilsår Marker og planter Vin og høster Afgrødens Frugt.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Han velsigner dem, de bliver mange, han lader det ikke skorte på Kvæg.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

De bliver få og segner under Modgangs og Kummers Tryk,

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

han udøser Hån over Fyrster og lader dem rave i vejløst Øde.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Men han løfter den fattige op af hans Nød og gør deres Slægter som Hjorde;

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

de oprigtige ser det og glædes, men al Ondskab lukker sin Mund.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Hvo som er viis, han mærke sig det og lægge sig HERRENs Nåde på Sinde!

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.