I Corinthians 15

Dozivljem vam, braćo, u pamet evanđelje koje vam navijestih, koje primiste, u kome stojite,

Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, sen evankeliumin, jonka minä teille ilmoitin, jonka te myös saaneet olette, jossa te myös seisotte,

po kojem se spasavate, ako držite što sam vam navijestio; osim ako uzalud povjerovaste.

Jonka kautta te myös autuaaksi tulette, jos te sen pidätte, minkä minä teille olen ilmoittanut, ellette hukkaan ole uskoneet.

Doista, predadoh vam ponajprije što i primih: Krist umrije za grijehe naše po Pismima;

Sillä minä olen sen ensin teille antanut, jonka minä myös saanut olen, että Kristus on kuollut meidän synteimme tähden, Raamattuin jälkeen,

bi pokopan i uskrišen treći dan po Pismima;

Ja että hän oli haudattu ja nousi ylös kolmantena päivänä Raamattuin jälkeen,

ukaza se Kefi, zatim dvanaestorici.

Ja että hän nähtiin Kephaalta ja sitte kahdeltatoistakymmeneltä.

Potom se ukaza braći, kojih bijaše više od pet stotina zajedno; većina ih još i sada živi, a neki usnuše.

Senjälkeen hän nähtiin usiammalta kuin viideltäsadalta veljeltä yhdellä haavalla, joista monta vielä elävät, mutta muutamat ovat nukkuneet.

Zatim se ukaza Jakovu, onda svim apostolima.

Sitälähin nähtiin hän Jakobilta ja sen jälkeen kaikilta apostoleilta.

Najposlije, kao nedonoščetu, ukaza se i meni.

Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty, niinkuin keskensyntyneeltä.

Da, ja sam najmanji među apostolima i nisam dostojan zvati se apostolom jer sam progonio Crkvu Božju.

Sillä minä olen kaikkein huonoin apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut.

Ali milošću Božjom jesam što jesam i njegova milost prema meni ne bijaše zaludna; štoviše, trudio sam se više nego svi oni - ali ne ja, nego milost Božja sa mnom.

Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut, vaan minä olen enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki; mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on.

Ili dakle ja ili oni: tako propovijedamo, tako vjerujete.

Olisin siis minä eli he, näin me saarnaamme ja näin te olette myös uskoneet.

No ako se propovijeda da je Krist od mrtvih uskrsnuo, kako neki među vama govore da nema uskrsnuća mrtvih?

Mutta jos Kristus saarnataan kuolleista nousseeksi ylös; miksi siis teidän seassanne muutamat sanovat, ettei kuolleitten ylösnousemista ole?

Ako nema uskrsnuća mrtvih, ni Krist nije uskrsnuo.

Mutta ellei kuolleitten ylösnousemus ole, niin ei Kristuskaan noussut ylös.

Ako pak Krist nije uskrsnuo, uzalud je doista propovijedanje naše, uzalud i vjera vaša.

Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne on myös turha,

Zatekli bismo se i kao lažni svjedoci Božji što posvjedočismo protiv Boga: da je uskrisio Krista, kojega nije uskrisio, ako doista mrtvi ne uskršavaju.

Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, että hän on herättänyt ylös Kristuksen, jota ei hän ole herättänyt ylös, ellei kuolleet nouse ylös.

Jer ako mrtvi ne uskršavaju, ni Krist nije uskrsnuo.

Sillä jollei kuolleet nouse ylös, eipä Kristuskaan noussut ole.

A ako Krist nije uskrsnuo, uzaludna je vjera vaša, još ste u grijesima.

Mutta ellei Kristus ole noussut ylös, niin on teidän uskonne turha, ja te olette vielä teidän synneissänne,

Onda i oni koji usnuše u Kristu, propadoše.

Niin ovat myös ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut.

Ako se samo u ovom životu u Krista ufamo, najbjedniji smo od svih ljudi.

Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.

Ali sada: Krist uskrsnu od mrtvih, prvina usnulih!

Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut ylös ja on tullut uutiseksi nukkuneiden seassa.

Doista po čovjeku smrt, po Čovjeku i uskrsnuće od mrtvih!

Sillä että ihmisen kautta kuolema on, niin on myös ihmisen kautta kuolleitten ylösnousemus.

Jer kao što u Adamu svi umiru, tako će i u Kristu svi biti oživljeni.

Sillä niinkuin kaikki Adamissa kuolevat, niin he myös kaikki pitää Kristuksessa eläväksi tehtämän,

Ali svatko u svom redu: prvina Krist, a zatim koji su Kristovi, o njegovu Dolasku;

Mutta kukin järjestyksessänsä: uutinen Kristus, sitte ne, jotka Kristuksen omat ovat, hänen tulemisessansa.

potom - svršetak, kad preda kraljevstvo Bogu i Ocu, pošto obeskrijepi svako Vrhovništvo, svaku Vlast i Silu.

Sitte on loppu, koska hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, ja panee pois kaiken herrauden ja kaiken vallan ja voiman.

Doista, on treba da kraljuje dok ne podloži sve neprijatelje pod noge svoje.

Sillä hänen tulee hallita, siihenasti kuin hän kaikki vihollisensa panee hänen jalkainsa alle.

Kao posljednji neprijatelj bit će obeskrijepljena Smrt

Viimeinen vihollinen, joka pannaan pois, on kuolema.

jer sve podloži nogama njegovim. A kad veli: Sve je podloženo, jasno - sve osim Onoga koji mu je sve podložio.

Sillä hän on kaikki hänen jalkainsa alle heittänyt. Mutta koska hän sanoo, että kaikki hänen allensa heitetyt ovat, niin on julki, että se on eroitettu, joka hänelle kaikki heitti alle.

I kad mu sve bude podloženo, tada će se i on sam, Sin, podložiti Onomu koji je njemu sve podložio da Bog bude sve u svemu.

Kuin nyt kaikki hänen allensa heitetyksi tulevat, silloin myös itse Poika hänen allensa heitetään, joka kaikki hänen allensa heitti, että Jumala kaikki kaikessa olis.

Što onda čine oni koji se krste za mrtve? Ako mrtvi uopće ne uskršavaju, što se krste za njih?

Mitä ne muutoin tekevät, jotka itsensä kastaa antavat kuolleitten päälle, jollei kuolleet nouse ylös? Miksi he siis antavat kuolleitten päälle itseänsä kastaa?

Što se onda i mi svaki čas izlažemo pogiblima?

Miksi myös me joka aika vaarassa olemme?

Dan za danom umirem, tako mi slave vaše, braćo, koju imam u Kristu Isusu, Gospodinu našem!

Minä kuolen joka päivä meidän kerskaamisen puolesta, joka minulla on Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme.

Ako sam se po ljudsku borio sa zvijerima u Efezu, kakva mi korist? Ako mrtvi ne uskršavaju, jedimo i pijmo jer sutra nam je umrijeti.

Jos minä olen ihmisten tavalla Ephesossa petoin kanssa sotinut, mitä se minua auttaa, ellei kuolleet nouse ylös? Syökäämme ja juokaamme; sillä huomenna me kuolemme.

Ne varajte se: "Zli razgovori kvare dobre običaje."

Älkäät antako pettää teitänne: pahat jaaritukset turmelevat hyvät tavat.

Otrijeznite se kako valja i ne griješite jer neki, na sramotu vam kažem, ne znaju za Boga.

Herätkäät ylös hurskaasti ja älkäät syntiä tehkö; sillä ei muutamat Jumalasta mitään tiedä. Häpiäksi minä näitä teille sanon.

Ali reći će netko: Kako uskršavaju mrtvi? I s kakvim li će tijelom doći?

Vaan joku taitais sanoa: kuinkas kuolleet nousevat? ja minkäkaltaisilla ruumiilla he tulevat?

Bezumniče! Što siješ, ne oživljuje ako ne umre.

Sinä tomppeli! Se, minkä sinä kylvät, ei tule eläväksi, ellei hän (ensin) kuole.

I što siješ, ne siješ tijelo buduće, već golo zrno, pšenice - recimo - ili čega drugoga.

Ja jonka sinä kylvät, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyvä, nimittäin nisun jyvä eli joku muu.

A Bog mu daje tijelo kakvo hoće, i to svakom sjemenu svoje tijelo.

Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niinkuin hän tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa.

Nije svako tijelo isto tijelo; drugo je tijelo čovječje, drugo tijelo stoke, drugo tijelo ptičje, a drugo riblje.

Ei kaikki liha ole yhtäläinen liha; vaan toinen on ihmisten liha, toinen on karjan liha, toinen on kalain, toinen on lintuin;

Ima tjelesa nebeskih i tjelesa zemaljskih, ali drugi je sjaj nebeskih, a drugi zemaljskih.

Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.

Drugi je sjaj sunca, drugi sjaj mjeseca i drugi sjaj zvijezda; jer zvijezda se od zvijezde razlikuje u sjaju.

Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus tähdillä; sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

Tako i uskrsnuće mrtvih: sije se u raspadljivosti, uskršava u neraspadljivosti;

Niin myös kuolleitten ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa ja nousee ylös turmelematoin,

sije se u sramoti, uskršava u slavi; sije se u slabosti, uskršava u snazi;

Se kylvetään huonona ja nousee ylös kunniassa, se kylvetään heikkoudessa ja nousee ylös väkevyydessä,

sije se tijelo naravno, uskršava tijelo duhovno. Ako ima tijelo naravno, ima i duhovno.

Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis.

Tako je i pisano: Prvi čovjek, Adam, postade živa duša, posljednji Adam - duh životvorni.

Niinkuin myös kirjoitettu on: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi, ja viimeinen Adam eläväksi tekeväiseksi hengeksi.

Ali ne bi najprije duhovno, nego naravno pa onda duhovno.

Mutta hengellinen ei ole ensimäinen, vaan luonnollinen, senjälkeen hengellinen.

Prvi je čovjek od zemlje, zemljan; drugi čovjek - s neba.

Ensimäinen ihminen on maasta ja maallinen, toinen ihminen on itse Herra taivaasta.

Kakav je zemljani takvi su i zemljani, a kakav je nebeski takvi su i nebeski.

Minkäkaltainen maallinen on, senkaltaiset ovat myös maalliset, ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaiset ovat myös taivaalliset.

I kao što smo nosili sliku zemljanoga, nosit ćemo i sliku nebeskoga.

Ja niinkuin me olemme kantaneet maallisen kuvaa, niin pitää myös meidän kantaman taivaallisen kuvaa.

A ovo, braćo, tvrdim: tijelo i krv ne mogu baštiniti kraljevstva Božjega i raspadljivost ne baštini neraspadljivosti.

Mutta minä sanon, rakkaat veljet, ei liha ja veri taida Jumalan valtakuntaa periä, ja ei turmeltu pidä turmelematointa perimän.

Evo otajstvo vam kazujem: svi doduše nećemo usnuti, ali svi ćemo se izmijeniti.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan,

Odjednom, u tren oka, na posljednju trublju - jer zatrubit će - i mrtvi će uskrsnuti neraspadljivi i mi ćemo se izmijeniti.

Ajan rahdussa, silmänräpäyksessä, viimeisellä basunalla; sillä basuna soi, ja kuolleet pitää turmelematoinna nouseman ylös ja me tulemme muutetuksi.

Jer ovo raspadljivo treba da se obuče u neraspadljivost i ovo smrtno da se obuče u besmrtnost.

Sillä tämä katoova pitää pukeman päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden.

A kad se ovo raspadljivo obuče u neraspadljivost i ovo smrtno obuče u besmrtnost, tada će se obistiniti riječ napisana: Pobjeda iskapi smrt.

Mutta koska katoova pukee päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden, silloin täytetään se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa.

Gdje je, smrti, pobjeda tvoja? Gdje je, smrti, žalac tvoj?

Kuolema, kussa on sinun otas? Helvetti, kussa on sinun voittos?

Žalac je smrti grijeh, snaga je grijeha Zakon.

Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki.

A hvala Bogu koji nam daje pobjedu po Gospodinu našem Isusu Kristu!

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta!

Tako, braćo moja ljubljena, budite postojani, nepokolebljivi, i obilujte svagda u djelu Gospodnjem znajući da trud vaš nije neplodan u Gospodinu.

Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkaat vahvat, järkähtymättä ja aina yltäkylläiset Herran töissä, tietäen, ettei teidän työnne ole turha Herrassa.