Job 27

І Йов далі вів мову свою та й казав:
Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
Як живий Бог, відкинув Він право моє, і душу мою засмутив Всемогутній,
Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
і як довго в мені ще душа моя, і дух Божий у ніздрях моїх,
Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
неправди уста мої не говоритимуть, а язик мій не скаже омани!
Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
Борони мене, Боже, признати вас за справедливих! Доки я не помру, своєї невинности я не відкину від себе,
Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
за свою справедливість тримаюся міцно, й її не пущу, моє серце не буде ганьбити ні одного з днів моїх,
Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
нехай буде мій ворог немов той безбожник, а хто повстає проти мене як кривдник!
Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
Яка ж бо надія лукавому, коли відірве, коли візьме Бог душу його?
Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
Чи Бог вислухає його крик, коли прийде на нього нещастя?
Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
Чи буде втішатися він Всемогутнім? Буде кликати Бога за кожного часу?
Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
Я вас буду навчати про Божую руку, що є у Всемогутнього я не сховаю,
Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
таж самі ви це бачили всі, то чого ж нісенітниці плещете?
Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
Така доля людини безбожної, це спадщина насильників, що отримають від Всемогутнього:
Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
Як розмножаться діти його то хіба для меча, а нащадки його не наситяться хлібом!
Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
Позосталих по нім моровиця сховає, і вдовиці його не заплачуть...
Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
Якщо накопичить він срібла, немов того пороху, і наготує одежі, як глини,
Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
то він наготує, а праведний вдягне, а срібло невинний поділить...
Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
Він будує свій дім, як та міль, й як той сторож, що ставить собі куреня,
Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
він лягає багатим, та більше не зробить того: свої очі відкриє й немає його...
Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
Страхіття досягнуть його, мов вода, вночі буря украде його,
Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
східній вітер його понесе і минеться, і бурею схопить його з його місця...
Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
Оце все Він кине на нього, і не змилосердиться, і від руки Його мусить той спішно втікати!
Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
Своїми долонями сплесне над ним, і свисне над ним з свого місця...
Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.