Matthew 22

Och Jesus begynte åter tala till dem i liknelser och sade:

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

»Med himmelriket är det, såsom när en konung gjorde bröllop åt sin son.

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

Han sände ut sina tjänare för att kalla till bröllopet dem som voro bjudna; men de ville icke komma.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Åter sände han ut andra tjänare och befallde dem att säga till dem som voro bjudna: 'Jag har nu tillrett min måltid, mina oxar och min gödboskap äro slaktade, och allt är redo; kommen till bröllopet.'

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Men de aktade icke därpå, utan gingo bort, den ene till sitt jordagods, den andre till sin köpenskap.

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Och de övriga grepo hans tjänare och misshandlade och dräpte dem.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Då blev konungen vred och sände ut sitt krigsfolk och förgjorde dråparna och brände upp deras stad.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Därefter sade han till sina tjänare: 'Bröllopet är tillrett, men de som voro bjudna voro icke värdiga.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Gån därför ut till vägskälen och bjuden till bröllopet alla som I träffen på.'

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Och tjänarna gingo ut på vägarna och samlade tillhopa alla som de träffade på, både onda och goda, och bröllopssalen blev full av bordsgäster.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Men när konungen nu kom in för att se på gästerna, fick han där se en man som icke var klädd i bröllopskläder.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Då sade han till honom: 'Min vän, huru har du kommit hitin, då du icke bär bröllopskläder?' Och han kunde intet svara.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Då sade konungen till tjänarna: 'Gripen honom vid händer och fötter, och kasten honom ut i mörkret härutanför.' Där skall vara gråt och tandagnisslan.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Ty många äro kallade, men få utvalda.»

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Därefter gingo fariséerna bort och fattade det beslutet att de skulle söka snärja honom genom något hans ord.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Och de sände till honom sina lärjungar, tillika med herodianerna, och läto dem säga: »Mästare, vi veta att du är sannfärdig och lär om Guds väg vad sant är, utan att fråga efter någon; ty du ser icke till personen.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Så säg oss då: Vad synes dig? Är det lovligt att giva kejsaren skatt, eller är det icke lovligt?»

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Men Jesus märkte deras ondska och sade: »Varför söken I att snärja mig, I skrymtare?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Låten mig se skattepenningen.» Då lämnade de fram till honom en penning.

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Därefter frågade han dem: »Vems bild och överskrift är detta?»

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

De svarade: »Kejsarens.» Då sade han till dem: »Så given då kejsaren vad kejsaren tillhör, och Gud vad Gud tillhör.»

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

När de hörde detta, förundrade de sig. Och de lämnade honom och gingo sin väg.

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Samma dag trädde några sadducéer fram till honom och ville påstå att det icke gives någon uppståndelse; de frågade honom

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

och sade: »Mästare, Moses har sagt: 'Om någon dör barnlös, så skall hans broder i hans ställe äkta hans hustru och skaffa avkomma åt sin broder.'

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

Nu voro hos oss sju bröder. Den förste tog sig hustru och dog, och eftersom han icke hade någon avkomma, lämnade han sin hustru efter sig åt sin broder.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Sammalunda ock den andre och den tredje, allt intill den sjunde.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Sist av alla dog hustrun.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Vilken av de sju skall då vid uppståndelsen få henne till hustru? De hade ju alla äktat henne.»

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Jesus svarade och sade till dem: »I faren vilse, ty I förstån icke skrifterna, ej heller Guds kraft.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Vid uppståndelsen taga män sig icke hustrur, ej heller givas hustrur åt män, utan de äro då såsom änglarna i himmelen.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

Men vad nu angår de dödas uppståndelse, haven I icke läst vad eder är sagt av Gud:

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

'Jag är Abrahams Gud och Isaks Gud och Jakobs Gud'? Han är en Gud icke för döda, utan för levande.»

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

När folket hörde detta, häpnade de över hans undervisning.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

Men när fariséerna fingo höra att han hade stoppat munnen till på sadducéerna, samlade de sig tillhopa;

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

och en av dem, som var lagklok, ville snärja honom och frågade:

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

»Mästare, vilket är det yppersta budet i lagen?»

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

Då svarade han honom: »'Du skall älska HERREN, din Gud, av allt ditt hjärta och av all din själ och av allt ditt förstånd.'

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

Detta är det yppersta och förnämsta budet.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

Därnäst kommer ett som är detta likt: 'Du skall älska din nästa såsom dig själv.'

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

På dessa två bud hänger hela lagen och profeterna.»

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

Men då nu fariséerna voro församlade, frågade Jesus dem

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

och sade: »Vad synes eder om Messias, vems son är han?» De svarade honom: »Davids.»

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Då sade han till dem: »Huru kan då David, genom andeingivelse, kalla honom 'herre'? Han säger ju:

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

 'Herren sade till min herre:  Sätt dig på min högra sida,  till dess jag har lagt dina fiender  under dina fötter.'

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Om nu David kallar honom 'herre', huru kan han då vara hans son?»

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Och ingen förmådde svara honom ett ord. Ej heller dristade sig någon från den dagen att vidare ställa någon fråga till honom.

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.