Job 15

Därefter tog Elifas från Teman till orda och sade:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

 Skall en vis man tala så i vädret  och fylla upp sitt bröst med östanvind?

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

 Skall han försvara sin sak med haltlöst tal,  med ord som ingenting bevisa?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

 Än mer, du gör gudsfruktan om intet  och kommer med klagolåt inför Gud.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

 Ty din ondska lägger dig orden i munnen,  och ditt behag står till illfundigt tal.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

 Så dömes du nu skyldig av din mun, ej av mig,  dina egna läppar vittna emot dig.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

 Var du den första människa som föddes,  och fick du liv, förrän höjderna funnos?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

 Blev du åhörare i Guds hemliga råd  och fick så visheten i ditt våld?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

 Vad vet du då, som vi icke veta?  Vad förstår du, som ej är oss kunnigt?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

 Gråhårsman och åldring finnes också bland oss,  ja, en som övergår din fader i ålder.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

 Försmår du den tröst som Gud har att bjuda,  och det ord som i saktmod talas med dig?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

 Vart föres du hän av ditt sinne,  och varför välva dina ögon så,

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

 i det du vänder ditt raseri mot Gud  och öser ut ord ur din mun?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

 Vad är en människa, att hon skulle vara ren?  Vad en av kvinna född, att han skulle vara rättfärdig?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

 Se, ej ens på sina heliga kan han förlita sig,  och himlarna äro icke rena inför hans ögon;

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

 huru mycket mindre då den som är ond och fördärvad,  den man som läskar sig med orättfärdighet såsom med vatten!

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

 Jag vill kungöra dig något, så hör nu mig;  det som jag har skådat vill jag förtälja,

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

 vad visa män hava gjort kunnigt,  lagt fram såsom ett arv ifrån sina fäder,

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

 ifrån dem som allena fingo landet till gåva,  och bland vilka ingen främling ännu hade trängt in:

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

 Den ogudaktige har ångest i alla sina dagar,  under de år, helt få, som beskäras en våldsverkare.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

 Skräckröster ljuda i hans öron;  när han är som tryggast, kommer förhärjaren över honom.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

 Han har intet hopp om räddning ur mörkret,  ty svärdet lurar på honom.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

 Såsom flykting söker han sitt bröd: var är det?  Han förnimmer att mörkrets dag är för handen.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

 Ångest och trångmål förskräcka honom,  han nedslås av dem såsom av en stridsrustad konung.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

 Ty mot Gud räckte han ut sin hand,  och mot den Allsmäktige förhävde han sig;

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

 han stormade mot honom med trotsig hals,  med sina sköldars ryggar i sluten hop;

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

 han höljde sitt ansikte med fetma  och samlade hull på sin länd;

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

 han bosatte sig i städer, dömda till förstöring,  i hus som ej fingo bebos,  ty till stenhopar voro de bestämda.

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

 Därför bliver han ej rik, och hans gods består ej,  hans skördar luta ej tunga mot jorden.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

 Han kan icke undslippa mörkret;  hans telningar skola förtorka av hetta,  och själv skall han förgås genom Guds muns anda.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

 I sin förvillelse må han ej lita på vad fåfängligt är,  ty fåfänglighet måste bliva hans lön.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

 I förtid skall hans mått varda fyllt,  och hans krona skall ej grönska mer.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

 Han bliver lik ett vinträd som i förtid mister sina druvor,  lik ett olivträd som fäller sina blommor.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

 Ty den gudlöses hus förbliver ofruktsamt,  såsom eld förtär hyddor där mutor tagas.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

 Man går havande med olycka och föder fördärv;  den livsfrukt man alstrar är ett sviket hopp.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.