Job 15

Y RESPONDIÓ Eliphaz Temanita, y dijo:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

¿Si proferirá el sabio vana sabiduría, Y henchirá su vientre de viento solano?

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

¿Disputará con palabras inútiles, Y con razones sin provecho?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

Tú también disipas el temor, Y menoscabas la oración delante de Dios.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Porque tu boca declaró tu iniquidad, Pues has escogido el hablar de los astutos.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Tu boca te condenará, y no yo; Y tus labios testificarán contra ti.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

¿Naciste tú primero que Adam? ¿Ó fuiste formado antes que los collados?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

¿Oíste tú el secreto de Dios, Que detienes en ti solo la sabiduría?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

¿Qué sabes tú que no sepamos? ¿Qué entiendes que no se halle en nosotros?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

Entre nosotros también hay cano, también hay viejo Mucho mayor en días que tu padre.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

¿En tan poco tienes las consolaciones de Dios? ¿Tienes acaso alguna cosa oculta cerca de ti?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

¿Por qué te enajena tu corazón, Y por qué guiñan tus ojos,

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

Pues haces frente á Dios con tu espíritu, Y sacas tales palabras de tu boca?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

¿Qué cosa es el hombre para que sea limpio, Y que se justifique el nacido de mujer?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

He aquí que en sus santos no confía, Y ni los cielos son limpios delante de sus ojos:

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

¿Cuánto menos el hombre abominable y vil, Que bebe la iniquidad como agua?

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

Escúchame; yo te mostraré Y te contaré lo que he visto:

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

(Lo que los sabios nos contaron De sus padres, y no lo encubrieron;

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

Á los cuales solos fué dada la tierra, Y no pasó extraño por medio de ellos:)

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Todos los días del impío, él es atormentado de dolor, Y el número de años es escondido al violento.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Estruendos espantosos hay en sus oídos; En la paz le vendrá quien lo asuele.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Él no creerá que ha de volver de las tinieblas, Y está mirando al cuchillo.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Desasosegado á comer siempre, Sabe que le está aparejado día de tinieblas.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Tribulación y angustia le asombrarán, Y esforzaránse contra él como un rey apercibido para la batalla.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Por cuanto él extendió su mano contra Dios, Y se esforzó contra el Todopoderoso,

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Él le acometerá en la cerviz, En lo grueso de las hombreras de sus escudos:

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Porque cubrió su rostro con su gordura, É hizo pliegues sobre los ijares;

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Y habitó las ciudades asoladas, Las casas inhabitadas, Que estaban puestas en montones.

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

No enriquecerá, ni será firme su potencia, Ni extenderá por la tierra su hermosura.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

No se escapará de las tinieblas: La llama secará sus ramos, Y con el aliento de su boca perecerá.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

No confíe el iluso en la vanidad; Porque ella será su recompensa.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

Él será cortado antes de su tiempo, Y sus renuevos no reverdecerán.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Él perderá su agraz como la vid, Y derramará su flor como la oliva.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Porque la sociedad de los hipócritas será asolada, Y fuego consumirá las tiendas de soborno.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Concibieron dolor, y parieron iniquidad; Y las entradas de ellos meditan engaño.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.