Job 14

EL HOMBRE nacido de mujer, Corto de días, y harto de sinsabores:

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

Que sale como una flor y es cortado; Y huye como la sombra, y no permanece.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

¿Y sobre éste abres tus ojos, Y me traes á juicio contigo?

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

¿Quién hará limpio de inmundo? Nadie.

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

Ciertamente sus días están determinados, y el número de sus meses está cerca de ti: Tú le pusiste términos, de los cuales no pasará.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

Si tú lo dejares, él dejará de ser: Entre tanto deseará, como el jornalero, su día.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

Porque si el árbol fuere cortado, aún queda de él esperanza; retoñecerá aún, Y sus renuevos no faltarán.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

Si se envejeciere en la tierra su raíz, Y su tronco fuere muerto en el polvo,

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

Al percibir el agua reverdecerá, Y hará copa como planta.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

Mas el hombre morirá, y será cortado; Y perecerá el hombre, ¿y dónde estará él?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

Las aguas de la mar se fueron, Y agotóse el río, secóse.

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

Así el hombre yace, y no se tornará á levantar: Hasta que no haya cielo no despertarán, Ni se levantarán de su sueño.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

¡Oh quién me diera que me escondieses en el sepulcro, Que me encubrieras hasta apaciguarse tu ira, Que me pusieses plazo, y de mí te acordaras!

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.

Si el hombre muriere, ¿volverá á vivir? Todos los días de mi edad esperaré, Hasta que venga mi mutación.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

Aficionado á la obra de tus manos, Llamarás, y yo te responderé.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

Pues ahora me cuentas los pasos, Y no das tregua á mi pecado.

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

Tienes sellada en saco mi prevaricación, Y coacervas mi iniquidad.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

Y ciertamente el monte que cae se deshace, Y las peñas son traspasadas de su lugar;

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

Las piedras son desgastadas con el agua impetuosa, Que se lleva el polvo de la tierra: de tal manera haces tú perecer la esperanza del hombre.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

Para siempre serás más fuerte que él, y él se va; Demudarás su rostro, y enviaráslo.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

Sus hijos serán honrados, y él no lo sabrá; Ó serán humillados, y no entenderá de ellos.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

Mas su carne sobre él se dolerá, Y entristecerse ha en él su alma.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.