Matthew 22

Og Jesus tok atter til orde og talte til dem i lignelser og sa:

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Himlenes rike er å ligne med en konge som gjorde bryllup for sin sønn.

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

Og han sendte sine tjenere ut for å be de innbudne komme til bryllupet; men de vilde ikke komme.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Atter sendte han andre tjenere ut og sa: Si til de innbudne: Se, jeg har gjort i stand mitt måltid: mine okser og mitt gjø-fe er slaktet, og alt er ferdig; kom til bryllupet!

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Men de brydde sig ikke om det og gikk sin vei, den ene til sin aker, den annen til sitt kjøbmannskap;

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

og de andre tok fatt på hans tjenere, hånte dem og slo dem ihjel.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Men kongen blev harm, og sendte sine krigshærer ut og drepte disse manndrapere og satte ild på deres by.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Derefter sier han til sine tjenere: Bryllupet er vel ferdig, men de innbudne var det ikke verd;

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

gå derfor ut på veiskjellene og be til bryllups så mange I finner!

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Så gikk da disse tjenere ut på veiene og fikk sammen alle dem de fant, både onde og gode, og bryllupshuset blev fullt av gjester.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Da nu kongen gikk inn for å se på dem som satt til bords, så han der en mann som ikke hadde bryllupsklædning på.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Og han sa til ham: Min venn! hvorledes er du kommet inn her og har ikke bryllupsklædning på! Men han tidde.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Da sa kongen til tjenerne: Bind hender og føtter på ham og kast ham ut i mørket utenfor! Der skal være gråt og tenners gnidsel.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

For mange er kalt, men få er utvalgt.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Da gikk fariseerne bort og holdt råd om hvorledes de kunde fange ham i ord.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Og de sendte sine disipler avsted til ham sammen med herodianerne og lot dem si: Mester! vi vet at du er sanndru og lærer Guds vei i sannhet, og ikke bryr dig om nogen, for du gjør ikke forskjell på folk;

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Si oss da: Hvad tykkes dig? er det tillatt å gi keiseren skatt, eller ikke?

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Men Jesus merket deres ondskap og sa: Hvorfor frister I mig, hyklere?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Vis mig skattens mynt! De rakte ham da en penning.

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Og han sier til dem: Hvis billede og påskrift er dette?

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

De sier til ham: Keiserens. Da sier han til dem: Gi da keiseren hvad keiserens er, og Gud hvad Guds er!

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

Og da de hørte det, undret de sig, og forlot ham og gikk bort.

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Samme dag kom nogen sadduseere til ham, de som sier at det ikke er nogen opstandelse, og de spurte ham og sa:

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

Mester! Moses har sagt: Når en mann dør og ikke har barn, da skal hans bror gifte sig med hans hustru og opreise sin bror avkom.

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

Nu var det hos oss syv brødre; og den første giftet sig og døde, og da han ikke hadde avkom, efterlot han sin hustru til broren.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Likeså den annen og den tredje, like til den syvende.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Men sist av alle døde kvinnen.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Men i opstandelsen, hvem av de syv skal da få henne til hustru? for de har jo hatt henne alle sammen.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Men Jesus svarte og sa til dem: I farer vill fordi I ikke kjenner skriftene og heller ikke Guds kraft.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

For i opstandelsen hverken tar de til ekte eller gis de til ekte, men de er som Guds engler i himmelen.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

Men om de dødes opstandelse, har I da ikke lest hvad som er sagt eder om den av Gud, som sier:

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

Jeg er Abrahams Gud og Isaks Gud og Jakobs Gud? Han er ikke de dødes Gud, men de levendes.

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

Og da folket hørte det, var de slått av forundring over hans lære.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

Men da fariseerne hørte at han hadde stoppet munnen på sadduseerne, kom de sammen;

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

og en av dem, en lovkyndig, spurte for å friste ham:

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

Mester! hvilket bud er det største i loven?

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

Han sa til ham: Du skal elske Herren din Gud av alt ditt hjerte og av all din sjel og av all din hu.

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

Dette er det største og første bud.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

Men det er et annet som er like så stort: Du skal elske din næste som dig selv.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

På disse to bud hviler hele loven og profetene.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

Men mens fariseerne var samlet, spurte Jesus dem:

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

Hvad tykkes eder om Messias? hvis sønn er han? De sier til ham: Davids.

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Han sier til dem: Hvorledes kan da David i Ånden kalle ham herre, når han sier:

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

Herren sa til min herre: Sett dig ved min høire hånd, til jeg får lagt dine fiender under dine føtter!

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Kaller nu David ham herre, hvorledes kan han da være hans sønn?

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Og ingen kunde svare ham et ord, og heller ikke vågde nogen å spørre ham mere fra den dag.

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.