Job 27

Og Job blev ved å fremføre sin visdomstale og sa:

Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:

Så sant Gud lever, som har tatt min rett fra mig, den Allmektige, som har voldt mig bitter sorg

Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:

- for ennu er hele mitt livspust i mig og den Allmektiges ånde i min nese - :

Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,

Mine leber taler ikke urett, og min tunge taler ikke svik.

Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

Det være langt fra mig å gi eder rett! Inntil jeg opgir ånden, lar jeg ikke min brødefrihet tas fra mig.

Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

Jeg holder fast på min rettferdighet og slipper den ikke; mitt hjerte laster mig ikke for nogen av mine dager.

Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

La min fiende stå der som en ugudelig, og min motstander som en urettferdig!

Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.

For hvad håp har den gudløse, når Gud avskjærer hans liv, når han tar hans sjel fra ham?

Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?

Hører vel Gud hans skrik når trengsel kommer over ham?

Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?

Eller kan han glede sig i den Allmektige, kan han påkalle Gud til enhver tid?

Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

Jeg vil lære eder om Guds hånd; jeg vil ikke dølge hvad den Allmektige har i sinne.

Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.

I har jo alle selv sett det; hvorfor fører I da så tom en tale?

Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?

Dette er det ugudelige menneskes lodd hos Gud og den arv som voldsmennene får av den Allmektige:

Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:

Får han mange barn, så er de hjemfalt til sverdet; hans ætlinger får ikke brød å mette sig med.

Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.

De av dem som slipper unda, legges i graven ved pest, og enkene holder ikke sørgefest over dem.

Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.

Når han dynger op sølv som støv og samler sig klær som lere,

Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,

så blir det de rettferdige som klær sig med det han har samlet, og sølvet skal de skyldfrie dele.

Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.

Som møllet har han bygget sitt hus og som den hytte en markvokter lager sig.

Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.

Rik legger han sig, og intet er tatt bort; han slår sine øine op, og det er der ikke.

Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.

Som en vannflom innhenter redsler ham, om natten fører en storm ham bort.

Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.

Østenvinden løfter ham op, så han farer avsted, og den blåser ham bort fra hans sted.

Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.

Gud skyter sine piler mot ham og sparer ham ikke; for hans hånd flyr han i hast.

Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.

Folk klapper i hendene og håner ham og piper ham bort fra hans sted.

Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.