Matthew 22

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

And Jesus answered and spake unto them again by parables, and said,

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

The kingdom of heaven is like unto a certain king, which made a marriage for his son,

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

And sent forth his servants to call them that were bidden to the wedding: and they would not come.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Again, he sent forth other servants, saying, Tell them which are bidden, Behold, I have prepared my dinner: my oxen and my fatlings are killed, and all things are ready: come unto the marriage.

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

But they made light of it, and went their ways, one to his farm, another to his merchandise:

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

And the remnant took his servants, and entreated them spitefully, and slew them.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

But when the king heard thereof, he was wroth: and he sent forth his armies, and destroyed those murderers, and burned up their city.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Then saith he to his servants, The wedding is ready, but they which were bidden were not worthy.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Go ye therefore into the highways, and as many as ye shall find, bid to the marriage.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

So those servants went out into the highways, and gathered together all as many as they found, both bad and good: and the wedding was furnished with guests.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

And when the king came in to see the guests, he saw there a man which had not on a wedding garment:

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

And he saith unto him, Friend, how camest thou in hither not having a wedding garment? And he was speechless.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Then said the king to the servants, Bind him hand and foot, and take him away, and cast him into outer darkness; there shall be weeping and gnashing of teeth.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

For many are called, but few are chosen.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Then went the Pharisees, and took counsel how they might entangle him in his talk.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

And they sent out unto him their disciples with the Herodians, saying, Master, we know that thou art true, and teachest the way of God in truth, neither carest thou for any man: for thou regardest not the person of men.

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Tell us therefore, What thinkest thou? Is it lawful to give tribute unto Caesar, or not?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

But Jesus perceived their wickedness, and said, Why tempt ye me, ye hypocrites?

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Shew me the tribute money. And they brought unto him a penny.

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

And he saith unto them, Whose is this image and superscription?

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

They say unto him, Cæsar's. Then saith he unto them, Render therefore unto Cæsar the things which are Cæsar's; and unto God the things that are God's.

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

When they had heard these words, they marvelled, and left him, and went their way.

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

The same day came to him the Sadducees, which say that there is no resurrection, and asked him,

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

Saying, Master, Moses said, If a man die, having no children, his brother shall marry his wife, and raise up seed unto his brother.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Now there were with us seven brethren: and the first, when he had married a wife, deceased, and, having no issue, left his wife unto his brother:

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Likewise the second also, and the third, unto the seventh.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

And last of all the woman died also.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Therefore in the resurrection whose wife shall she be of the seven? for they all had her.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Jesus answered and said unto them, Ye do err, not knowing the scriptures, nor the power of God.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

For in the resurrection they neither marry, nor are given in marriage, but are as the angels of God in heaven.

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

But as touching the resurrection of the dead, have ye not read that which was spoken unto you by God, saying,

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob? God is not the God of the dead, but of the living.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

And when the multitude heard this, they were astonished at his doctrine.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

But when the Pharisees had heard that he had put the Sadducees to silence, they were gathered together.

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

Then one of them, which was a lawyer, asked him a question, tempting him, and saying,

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

Master, which is the great commandment in the law?

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

Jesus said unto him, Thou shalt love the Lord thy God with all thy heart, and with all thy soul, and with all thy mind.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

This is the first and great commandment.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

And the second is like unto it, Thou shalt love thy neighbour as thyself.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

On these two commandments hang all the law and the prophets.

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

While the Pharisees were gathered together, Jesus asked them,

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Saying, What think ye of Christ? whose son is he? They say unto him, The Son of David.

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

He saith unto them, How then doth David in spirit call him Lord, saying,

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

The LORD said unto my Lord, Sit thou on my right hand, till I make thine enemies thy footstool?

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

If David then call him Lord, how is he his son?

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

And no man was able to answer him a word, neither durst any man from that day forth ask him any more questions.