Psalms 18

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

Al Capo de’ musici. Di Davide, servo dell’Eterno, il quale rivolse all’Eterno le parole di questo cantico quando l’Eterno l’ebbe riscosso dalla mano di tutti i suoi nemici e dalla mano di Saul. Egli disse: Io t’amo, o Eterno, mia forza!

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

L’Eterno è la mia ròcca, la mia fortezza, il mio liberatore; il mio Dio, la mia rupe, in cui mi rifugio, il mio scudo, il mio potente salvatore, il mio alto ricetto.

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Io invocai l’Eterno ch’è degno d’ogni lode e fui salvato dai miei nemici.

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

I legami della morte m’aveano circondato e i torrenti della distruzione m’aveano spaventato.

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

I legami del soggiorno de’ morti m’aveano attorniato, i lacci della morte m’aveano còlto.

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

Nella mia distretta invocai l’Eterno e gridai al mio Dio. Egli udì la mia voce dal suo tempio e il mio grido pervenne a lui, ai suoi orecchi.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

Allora la terra fu scossa e tremò, i fondamenti de’ monti furono smossi e scrollati; perch’egli era acceso d’ira.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Un fumo saliva dalle sue nari; un fuoco consumante gli usciva dalla bocca, e ne procedevano carboni accesi.

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

Egli abbassò i cieli e discese, avendo sotto i piedi una densa caligine.

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

Cavalcava sopra un cherubino e volava; volava veloce sulle ali del vento;

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

avea fatto delle tenebre la sua stanza nascosta, avea posto intorno a sé per suo padiglione l’oscurità dell’acque, le dense nubi de’ cieli.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

Per lo splendore che lo precedeva, le dense nubi si sciolsero con gragnuola e con carboni accesi.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

L’Eterno tuonò ne’ cieli e l’Altissimo diè fuori la sua voce con gragnuola e con carboni accesi.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

E avventò le sue saette e disperse i nemici; lanciò folgori in gran numero e li mise in rotta.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Allora apparve il letto delle acque, e i fondamenti del mondo furono scoperti al tuo sgridare, o Eterno, al soffio del vento delle tue nari.

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

Egli distese dall’alto la mano e mi prese, mi trasse fuori delle grandi acque.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

Mi riscosse dal mio potente nemico, e da quelli che mi odiavano perch’eran più forti di me.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Essi m’eran piombati addosso nel dì della mia calamità, ma l’Eterno fu il mio sostegno.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

Egli mi trasse fuori al largo, mi liberò, perché mi gradisce.

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

L’Eterno mi ha retribuito secondo la mia giustizia, mi ha reso secondo la purità delle mie mani,

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

poiché ho osservato le vie dell’Eterno e non mi sono empiamente sviato dal mio Dio.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

Poiché ho tenuto tutte le sue leggi davanti a me, e non ho rimosso da me i suoi statuti.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

E sono stato integro verso lui, e mi son guardato dalla mia iniquità.

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Ond’è che l’Eterno m’ha reso secondo la mia giustizia, secondo la purità delle mie mani nel suo cospetto.

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

Tu ti mostri pietoso verso il pio, integro verso l’uomo integro;

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

ti mostri puro col puro e ti mostri astuto col perverso;

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

poiché tu sei quel che salvi la gente afflitta e fai abbassare gli occhi alteri.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Sì, tu sei quel che fa risplendere la mia lampada; l’Eterno, il mio Dio, è quel che illumina le mie tenebre.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Con te io assalgo tutta una schiera e col mio Dio salgo sulle mura.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

La via di Dio è perfetta; la parola dell’Eterno e purgata col fuoco; egli è lo scudo di tutti quelli che sperano in lui.

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

Poiché chi è Dio fuor dell’Eterno? E chi è Ròcca fuor del nostro Dio,

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

l’Iddio che mi cinge di forza e rende la mia via perfetta?

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

Egli rende i miei piedi simili a quelli delle cerve, e mi rende saldo sui miei alti luoghi;

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

ammaestra le mie mani alla battaglia e le mie braccia tendono un arco di rame.

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

Tu m’hai anche dato lo scudo della tua salvezza, e la tua destra m’ha sostenuto, e la tua benignità m’ha fatto grande.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Tu hai allargato la via ai miei passi; e i miei piedi non hanno vacillato.

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

Io ho inseguito i miei nemici e li ho raggiunti; e non son tornato indietro prima d’averli distrutti.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Io li ho abbattuti e non son potuti risorgere; son caduti sotto i miei piedi.

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

Tu m’hai cinto di forza per la guerra; tu hai fatto piegare sotto di me i miei avversari;

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

hai fatto voltar le spalle davanti a me ai miei nemici, e ho distrutto quelli che m’odiavano.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Hanno gridato, ma non vi fu chi li salvasse; hanno gridato all’Eterno, ma egli non rispose loro.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Io li ho tritati come polvere esposta al vento, li ho spazzati via come il fango delle strade.

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Tu m’hai liberato dalle dissensioni del popolo, m’hai costituito capo di nazioni; un popolo che non conoscevo mi e stato sottoposto.

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Al solo udir parlare di me, m’hanno ubbidito; i figli degli stranieri m’hanno reso omaggio.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

I figli degli stranieri son venuti meno, sono usciti tremanti dai loro ripari.

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

Vive l’Eterno! Sia benedetta la mia ròcca! E sia esaltato l’Iddio della mia salvezza!

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

l’Iddio che fa la mia vendetta e mi sottomette i popoli,

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

che mi scampa dai miei nemici. Sì, tu mi sollevi sopra i miei avversari, mi riscuoti dall’uomo violento.

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

Perciò, o Eterno, ti loderò fra le nazioni, e salmeggerò al tuo nome.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.

Grandi liberazioni egli accorda al suo re, ed usa benignità verso il suo Unto, verso Davide e la sua progenie in perpetuo.