Psalms 37

(Af David.) Græm dig ikke over Ugerningsmænd, misund ikke dem, der gør Uret!

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

Thi hastigt svides de af som Græsset, visner som det friske Grønne.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

Stol på HERREN og gør det gode, bo i Landet og læg Vind på Troskab,

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

da skal du have din Fryd i HERREN, og han skal give dig, hvad dit Hjerte attrår.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

Vælt din Vej på HERREN, stol på ham, så griber han ind

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

og fører din Retfærdighed frem som Lyset, din Ret som den klare Dag.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

Vær stille for HERREN og bi på ham, græm dig ej over den, der har Held, over den, der farer med Rænker.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Tæm din Harme, lad Vreden fare, græm dig ikke, det volder kun Harm.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Thi Ugerningsmænd skal ryddes ud, men de, der bier på HERREN, skal arve Landet.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

En liden Stund, og den gudløse er ikke mere; ser du hen til hans Sted, så er han der ikke.

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

Men de sagtmodige skal arve Landet, de fryder sig ved megen Fred.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

Den gudløse vil den retfærdige ilde og skærer Tænder imod ham;

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

men Herren, han ler ad ham, thi han ser hans Time komme.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

De gudløse drager Sværdet og spænder Buen for at fælde arm og fattig, for at nedslagte dem, der vandrer ret;

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

men Sværdet rammer dem selv i Hjertet, og Buerne brydes sønder og sammen.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

Det lidt, en retfærdig har, er bedre end mange gudløses Rigdom;

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

thi de gudløses Arme skal brydes, men HERREN støtter de retfærdige;

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

HERREN kender de uskyldiges Dage, deres Arvelod bliver evindelig;

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

de beskæmmes ikke i onde Tider, de mættes i Hungerens Dage.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

Thi de gudløse går til Grunde, som Engenes Pragt er HERRENs Fjender, de svinder, de svinder som Røg.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Den gudløse låner og bliver i Gælden, den retfærdige ynkes og giver;

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

de, han velsigner, skal arve Landet, de, han forbander, udryddes.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

Af HERREN stadfæstes Mandens Skridt, når han har Behag i hans Vej;

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

om end han snubler, falder han ikke, thi HERREN støtter hans Hånd.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

Ung har jeg været, og nu er jeg gammel, men aldrig så jeg en retfærdig forladt eller hans Afkom tigge sit Brød;

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

han ynkes altid og låner ud, og hans Afkom er til Velsignelse.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

Vig fra ondt og øv godt, så bliver du boende evindelig;

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

thi HERREN elsker Ret og svigter ej sine fromme. De onde udslettes for evigt, de gudløses Afkom udryddes;

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

de retfærdige arver Landet og skal bo der til evig Tid.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

Den retfærdiges Mund taler Visdom; hans Tunge siger, hvad ret er;

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

sin Guds Lov har han i Hjertet, ikke vakler hans Skridt.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

Den gudløse lurer på den retfærdige og står ham efter Livet,

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

men, HERREN giver ham ej i hans Hånd og lader ham ikke dømmes for Retten.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

Bi på HERREN og bliv på hans Vej, så skal han ophøje dig til at arve Landet; du skal skue de gudløses Undergang.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Jeg har set en gudløs trodse, bryste sig som en Libanons Ceder

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

men se, da jeg gik der forbi, var han borte; da jeg søgte ham, fandtes han ikke.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

Vogt på Uskyld, læg Vind på Oprigtighed, thi Fredens Mand har en Fremtid;

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

men Overtræderne udryddes til Hobe, de gudløses Fremtid går tabt.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

De retfærdiges Frelse kommer fra HERREN, deres Tilflugt i Nødens Stund;

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

HERREN hjælper og frier dem, fra de gudløse frier og frelser han dem; thi hos ham har de søgt deres Tilflugt.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.