Psalms 36

(Til sangmesteren. Af HERRENs tjener David.) Synden taler til den Gudløse inde i hans Hjerte; Gudsfrygt har han ikke for Øje;

Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.

thi den smigrer ham frækt og siger, at ingen skal finde hans Brøde og hade ham.

Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.

Hans Munds Ord er Uret og Svig, han har ophørt at handle klogt og godt;

Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,

på sit Leje udtænker han Uret, han træder en Vej, som ikke er god; det onde afskyr han ikke.

Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.

HERRE, din Miskundhed rækker til Himlen, din Trofasthed når til Skyerne,

Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.

din Retfærd er som Guds Bjerge, dine Domme som det store Dyb; HERRE, du frelser Folk og Fæ,

Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet.

hvor dyrebar er dog din Miskundhed, Gud! Og Menneskebørnene skjuler sig i dine Vingers Skygge;

Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.

de kvæges ved dit Huses Fedme, du læsker dem af din Lifligheds Strøm;

He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.

thi hos dig er Livets Kilde, i dit Lys skuer vi Lys!

Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.

Lad din Miskundhed blive over dem, der kender dig, din Retfærd over de oprigtige af Hjertet.

Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.

Lad Hovmods Fod ej træde mig ned, gudløses Hånd ej jage mig bort.

Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.

Se, Udådsmændene falder, slås ned, så de ikke kan rejse sig.

Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.