Psalms 18

(Til sangmesteren. Af HERRENS tjener David, som sang HERREN denne sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans fjenders og af Sauls hånd. Han sang:) HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!

Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.

HERRE, min Klippe, min Borg. min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!

Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.

Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.

Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.

Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,

Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;

Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun.

i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.

Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.

Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.

Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.

Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;

Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;

Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.

han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.

Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.

Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.

Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.

HERREN tordnede fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.

Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.

Han udslyngede Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.

Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,

Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.

Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.

Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.

frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.

Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.

På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.

Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.

HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;

Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud

Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.

hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.

Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.

HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!

Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.

Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,

Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.

du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.

Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.

De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!

Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.

Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.

Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.

Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.

Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.

Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?

den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,

Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.

gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højene,

Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.

oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen!

Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.

Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;

Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.

du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.

Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,

Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.

slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.

Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.

Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;

Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

du slog mine Fjender på Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.

Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.

De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.

Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;

Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.

Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.

HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!

den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod

Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;

og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.

Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,

Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,

du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.

Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.