Matthew 22

I odpovídaje Ježíš, mluvil jim opět v podobenstvích, řka:

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Podobno jest království nebeské člověku králi, kterýž učinil svadbu synu svému.

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

I poslal služebníky své, aby povolali pozvaných na svadbu; a oni nechtěli přijíti.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Opět poslal jiné služebníky, řka: Povězte pozvaným: Aj, oběd můj připravil jsem, volové moji a krmný dobytek zbit jest, a všecko hotovo. Pojďtež na svadbu.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Ale oni nedbavše na to, odešli, jiný do vsi své a jiný po kupectví svém.

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Jiní pak zjímavše služebníky jeho a posměch jim učinivše, zmordovali.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

A uslyšav to král, rozhněval se; a poslav vojska svá, zhubil vražedníky ty a město jejich zapálil.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Tedy řekl služebníkům svým: Svadba zajisté hotova jest, ale ti, kteříž pozváni byli, nebyli hodni.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Protož jděte na rozcestí, a kteréžkoli naleznete, zovtež na svadbu.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

I vyšedše služebníci ti na cesty, shromáždili všecky, kteréžkoli nalezli, zlé i dobré. A naplněna jest svadba hodovníky.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Tedy všed král, aby pohleděl na hodovníky, uzřel tam člověka neoděného rouchem svadebním.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

I řekl jemu: Příteli, kteraks ty sem všel, nemaje roucha svadebního? A on oněměl.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Tedy řekl král služebníkům: Svížíce ruce jeho i nohy, vezměte ho, a uvrztež jej do temností zevnitřních. Tamť bude pláč a škřipení zubů.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Nebo mnoho jest povolaných, ale málo vyvolených.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Tedy odšedše farizeové, radili se, jak by polapili jej v řeči.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

I poslali k němu učedlníky své s herodiány, řkouce: Mistře, víme, že pravdomluvný jsi a cestě Boží v pravdě učíš a nedbáš na žádného; nebo nepatříš na osobu lidskou.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Protož pověz nám, co se tobě zdá: Sluší-li daň dáti císaři, čili nic?

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Znaje pak Ježíš zlost jejich, řekl: Co mne pokoušíte, pokrytci?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Ukažte mi peníz daně. A oni podali mu peníze.

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

I řekl jim: Čí jest tento obraz a svrchu napsání?

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

Řekli mu: Císařův. Tedy dí jim: Dejtež, co jest císařova, císaři, a co jest Božího, Bohu.

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

To uslyšavše, divili se, a opustivše jej, odešli.

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

V ten den přišli k němu saduceové, kteříž praví, že není z mrtvých vstání. I otázali se ho,

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

Řkouce: Mistře, Mojžíš pověděl: Umřel-li by kdo, nemaje dětí, aby bratr jeho právem švagrovství pojal ženu jeho a vzbudil símě bratru svému.

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

I bylo u nás sedm bratrů. První pojav ženu, umřel, a nemaje semene, zůstavil ženu svou bratru svému.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Takž podobně i druhý, i třetí, až do sedmého.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Nejposléze pak po všech umřela i žena.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Protož při vzkříšení kterého z těch sedmi bude žena? Nebo všickni ji měli.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

I odpověděv Ježíš, řekl jim: Bloudíte, neznajíce Písem ani moci Boží.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Však při vzkříšení ani se nebudou ženiti ani vdávati, ale budou jako andělé Boží v nebi.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

O vzkříšení pak mrtvých zdaliž jste nečtli, co jest vám povědíno od Boha, kterýž takto dí:

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

Já jsem Bůh Abrahamův a Bůh Izákův a Bůh Jákobův; a Bůhť není Bůh mrtvých, ale živých.

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

A slyševše to zástupové, divili se učení jeho.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

Farizeové pak uslyšavše, že by k mlčení přivedl saducejské, sešli se v jedno.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

I otázal se ho jeden z nich zákoník nějaký, pokoušeje ho, a řka:

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

Mistře, které jest přikázání veliké v Zákoně?

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

I řekl mu Ježíš: Milovati budeš Pána Boha svého z celého srdce svého a ze vší duše své a ze vší mysli své.

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

To jest přední a veliké přikázání.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

Druhé pak jest podobné tomu: Milovati budeš bližního svého jako sebe samého.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

Na těch dvou přikázáních všecken Zákon záleží i Proroci.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

A když se sešli farizeové, otázal se jich Ježíš,

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

Řka: Co se vám zdá o Kristu? Čí jest syn? Řkou jemu: Davidův.

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Dí jim: Kterakž pak David v Duchu nazývá ho Pánem, řka:

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

Řekl Pán Pánu mému: Seď na pravici mé, dokavadž nepodložím nepřátel tvých, aby byli za podnože noh tvých?

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Poněvadž tedy David Pánem ho nazývá, i kterakž syn jeho jest?

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

A nižádný nemohl jemu odpovědíti slova, aniž se odvážil kdo více od toho dne jeho se nač tázati.

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.