Proverbs 8

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

[] Bilgelik çağırıyor, Akıl sesini yükseltiyor.

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

Yol kenarındaki tepelerin başında, Yolların birleştiği yerde duruyor o.

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

Kentin girişinde, kapıların yanında, Sesini yükseltiyor:

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

“Ey insanlar, size sesleniyorum, Çağrım insan soyunadır!

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

Ey bön kişiler, ihtiyatlı olmayı öğrenin; Sağduyulu olmayı öğrenin, ey akılsızlar!

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

Söylediğim yetkin sözleri dinleyin, Ağzımı doğruları söylemek için açarım.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

Ağzım gerçeği duyurur, Çünkü dudaklarım kötülükten iğrenir.

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

Ağzımdan çıkan her söz doğrudur, Yoktur eğri ya da sapık olanı.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

Apaçıktır hepsi anlayana, Bilgiye erişen, doğruluğunu bilir onların.

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

Gümüş yerine terbiyeyi, Saf altın yerine bilgiyi edinin.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

Çünkü bilgelik mücevherden değerlidir, Dilediğin hiçbir şey onunla kıyaslanamaz.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

Ben bilgelik olarak ihtiyatı kendime konut edindim. Bilgi ve sağgörü bendedir.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

RAB’den korkmak kötülükten nefret etmek demektir. Kibirden, küstahlıktan, Kötü yoldan, sapık ağızdan nefret ederim.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

Öğüt ve sağlam karar bana özgüdür. Akıl ve güç kaynağı benim.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

Krallar sayemde egemenlik sürer, Hükümdarlar adil kurallar koyar.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

Önderler, adaletle yöneten soylular Sayemde yönetirler.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

Beni sevenleri ben de severim, Gayretle arayan beni bulur.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Zenginlik ve onur, Kalıcı değerler ve bolluk bendedir.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Meyvem altından, saf altından, Ürünüm seçme gümüşten daha iyidir.

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

Doğruluk yolunda, Adaletin izinden yürürüm.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

Böylelikle, beni sevenleri servet sahibi yapar, Hazinelerini doldururum.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

[] RAB yaratma işine başladığında İlk beni yarattı,

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

Dünya var olmadan önce, Ta başlangıçta, öncesizlikte yerimi aldım.

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

Enginler yokken, Suları bol pınarlar yokken doğdum ben.

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

Dağlar daha oluşmadan, Tepeler belirmeden, RAB dünyayı, kırları Ve dünyadaki toprağın zerresini yaratmadan doğdum.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

Dağlar daha oluşmadan, Tepeler belirmeden, RAB dünyayı, kırları Ve dünyadaki toprağın zerresini yaratmadan doğdum.

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

RAB gökleri yerine koyduğunda oradaydım, Engin denizleri ufukla çevirdiğinde,

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

Bulutları oluşturduğunda, Denizin kaynaklarını güçlendirdiğinde,

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

Sular buyruğundan öte geçmesinler diye Denize sınır çizdiğinde, Dünyanın temellerini pekiştirdiğinde,

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

Baş mimar olarak O’nun yanındaydım. Gün be gün sevinçle dolup taştım, Huzurunda hep coştum.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

O’nun dünyası mutluluğum, İnsanları sevincimdi.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.

Çocuklarım, şimdi beni dinleyin: Yolumu izleyenlere ne mutlu!

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Uyarılarımı dinleyin ve bilge kişiler olun, Görmezlikten gelmeyin onları.

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

Beni dinleyen, Her gün kapımı gözleyen, Kapımın eşiğinden ayrılmayan kişiye ne mutlu!

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Çünkü beni bulan yaşam bulur Ve RAB’bin beğenisini kazanır.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

Beni gözardı edense kendine zarar verir, Benden nefret eden, ölümü seviyor demektir.”