Proverbs 9

Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,

Bilgelik kendi evini yaptı, Yedi direğini yonttu.

Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,

Hayvanlarını kesti, Şarabını hazırlayıp sofrasını kurdu.

Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:

Kentin en yüksek noktalarına gönderdiği Hizmetçileri aracılığıyla herkesi çağırıyor:

Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:

“Kim safsa buraya gelsin” diyor. Sağduyudan yoksun olanlara da, “Gelin, yiyeceklerimi yiyin, Hazırladığım şaraptan için” diyor.

Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.

“Kim safsa buraya gelsin” diyor. Sağduyudan yoksun olanlara da, “Gelin, yiyeceklerimi yiyin, Hazırladığım şaraptan için” diyor.

Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.

“Saflığı bırakın da yaşayın, Aklın yolunu izleyin.

Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.

“Alaycıyı paylayan aşağılanmayı hak eder, Kötü kişiyi azarlayan hakarete uğrar.

Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.

Alaycıyı azarlama, yoksa senden nefret eder. Bilge kişiyi azarlarsan, seni sever.

Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.

Bilge kişiyi eğitirsen Daha bilge olur, Doğru kişiye öğretirsen bilgisini artırır.

Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.

[] RAB korkusudur bilgeliğin temeli. Akıl Kutsal Olan’ı tanımaktır.

Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.

Benim sayemde günlerin çoğalacak, Ömrüne yıllar katılacak.

Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.

Bilgeysen, bilgeliğinin yararı sanadır, Alaycı olursan acısını yalnız sen çekersin.”

Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,

Akılsız kadın yaygaracı Ve saftır, hiçbir şey bilmez.

Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,

Evinin kapısında, Kentin en yüksek yerinde bir iskemleye oturur; Yoldan geçenleri, Kendi yollarından gidenleri çağırmak için,

Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:

Evinin kapısında, Kentin en yüksek yerinde bir iskemleye oturur; Yoldan geçenleri, Kendi yollarından gidenleri çağırmak için,

Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:

“Kim safsa buraya gelsin” der. Sağduyudan yoksun olanlara da,

Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;

“Çalıntı su tatlı, Gizlice yenen yemek lezzetlidir” der.

Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

Ne var ki, evine girenler ölüme gittiklerini, Ona konuk olanlar Ölüler diyarının dibine indiklerini bilmezler.