Psalms 69

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

För sångmästaren, efter »Liljor»; av David.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

 Fräls mig, Gud; ty vattnen      tränga mig inpå livet.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

 Jag har sjunkit ned i djup dy,      där ingen botten är;  jag har kommit i djupa vatten,      och svallet vill fördränka mig.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

 Jag har ropat mig trött,      min strupe är förtorkad;  mina ögon försmäkta      av förbidan efter min Gud.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

 Flera än håren på mitt huvud      äro de som hata mig utan sak;  många äro de som vilja förgöra mig,      de som äro mina fiender utan skäl;  vad jag icke har rövat,      det måste jag gälda.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

 Du, o Gud,      känner min dårskap,  och mina skulder äro icke      förborgade för dig.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

 Låt icke i mig dem komma på skam,      som förbida dig, Herre,      HERRE Sebaot;  Låt icke i mig dem varda till blygd,      som söka dig,      du Israels Gud.

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

 Ty för din skull bär jag smälek,  för din skull höljer blygsel mitt ansikte;

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

 främmande har jag blivit för mina bröder  och en främling för min moders barn.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

 Ty nitälskan för ditt hus har förtärt mig,  och dina smädares smädelser hava fallit över mig.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

 Jag grät, ja, min själ grät under fasta,  men det blev mig till smälek.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

 Jag klädde mig i sorgdräkt,  men jag blev för dem ett ordspråk.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

 Om mig tassla de, när de sitta i porten;  i dryckeslag göra de visor om mig.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

 Men jag kommer med min bön till dig,      HERRE, i behaglig tid,  genom din stora nåd, o Gud;  svara mig i din frälsande trofasthet.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

 Rädda mig ur dyn, så att jag icke sjunker ned;  låt mig bliva räddad från dem som hata mig      och från de djupa vattnen.

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

 Låt icke vattensvallet fördränka mig  eller djupet uppsluka mig;  och låt ej graven tillsluta sitt gap över mig.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

 Svara mig, HERRE,      ty god är din nåd;  vänd dig till mig      efter din stora barmhärtighet.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

 Fördölj icke ditt ansikte för din tjänare,  ty jag är i nöd; skynda att svara mig.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

 Kom till min själ och förlossa henne;  befria mig för mina fienders skull.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

 Du känner min smälek,      min skam och blygd;  du ser alla mina ovänner.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

 Smälek har krossat mitt hjärta,      så att jag är vanmäktig;  jag väntade på medlidande, men där var intet,  och på tröstare, men jag fann ingen.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

 De gåvo mig galla att äta,  och ättika att dricka, i min törst.

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

 Må deras bord framför dem bliva till en snara  och till ett giller, bäst de gå där säkra;

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

 må deras ögon förmörkas, så att de icke se;  gör deras länder vacklande alltid.

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

 Gjut ut över dem din ogunst,  och låt din vredes glöd hinna upp dem.

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

 Deras gård blive öde,  ingen må finnas, som bor i deras hyddor,

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

 eftersom de förfölja dem som du själv har slagit  och orda om huru de plågas, som du har stungit.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

 Låt dem gå från missgärning till missgärning,  och låt dem icke komma till din rättfärdighet.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

 Må de utplånas ur de levandes bok  och icke varda uppskrivna bland de rättfärdiga.

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

 Men mig som är betryckt och plågad,  mig skall din frälsning, o Gud, beskydda.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

 Jag vill lova Guds namn med sång  och upphöja honom med tacksägelse.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

 Det skall behaga HERREN bättre än någon tjur,  något offerdjur med horn och klövar.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

 När de ödmjuka se det, skola de glädja sig;  I som söken Gud, edra hjärtan skola leva.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

 Ty HERREN lyssnar till de fattiga  och föraktar icke sina fångna.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

 Honom love himmelen och jorden,  havet och allt vad som rör sig däri.

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.

 Ty Gud skall frälsa Sion,  han skall bygga upp Juda städer;  man skall bo i dem och besitta landet. [ (Psalms 69:37)  Hans tjänares barn skola få det till arvedel,  och de som älska hans namn skola bo däri. ]