Psalms 68

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Nouskaan Jumala, että hänen vihollisensa hajoitettaisiin; ja jotka häntä vihaavat, paetkaat hänen edestänsä.

För sångmästaren; av David; en psalm, en sång.

Aja heitä pois, niinkuin savu ajetaan pois; niinkuin vedenvaha sulaa tulen edessä, niin hukkukaan jumalattomat Jumalan kasvoin edessä.

 Gud står upp;      hans fiender varda förskingrade,  och de som hata honom      fly för hans ansikte.

Mutta vanhurskaat riemuitkaan ja iloitkaan Jumalan edessä, ja riemuitkaan ilossa.

 Såsom rök fördrives,      så fördrivas de av dig;  likasom vaxet      smälter för eld,  så förgås de ogudaktiga      för Guds ansikte.

Veisatkaan Jumalalle, veisatkaat kiitosta hänen nimellensä; tehkäät hänelle tietä, joka istuu ylimmäisten taivasten päällä; hänen nimensä on Herra, ja iloitkaat hänen edessänsä.

 Men de rättfärdiga äro glada,      de fröjda sig inför Gud      och jubla i glädje.

Joka on orpoin isä ja leskein tuomari: hän on Jumala pyhässä asumisessansa.

 Sjungen till Guds ära,      lovsägen hans namn.  Gören väg för honom      som drager fram genom öknarna.  Hans namn är HERREN,      fröjdens inför honom;

Jumala, joka yksinäisten antaa asua huoneessa, ja vie vangit ulos oikeudella; mutta vastahakoiset asuvat kuivassa.

 de faderlösas fader      och änkors försvarare,  Gud i sin heliga boning,

Jumala, koskas kävit kansas edellä, koskas vaelsit korvessa, Sela,

 en Gud som förhjälper      de ensamma till ett hem,  och som för de fångna      ut till lycka;  allenast de gensträviga      måste bo i en öken.

Niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan edessä: tämä Sinai, Jumalan edessä, joka Israelin Jumala on.

 Gud, när du drog ut      i spetsen för ditt folk,      när du gick fram i ödemarken, Sela,

Mutta nyt sinä, Jumala, annat armollisen sateen, ja virvoitat perimises, joka väsynyt on.

 då bävade jorden,      då utgöt himmelen sina flöden      inför Guds ansikte;  ja, Sinai bävade      för Guds ansikte;      Israels Guds.

Että sinun laumas siinä asuis: Jumala, sinä virvoitat hyvyydelläs raadolliset.

 Ett nåderikt regn      lät du falla, o Gud;  ditt arvland, som försmäktade,      vederkvickte du.

Herra antaa sanan suurella evankelistain joukolla.

 Din skara fick bo däri;  genom din godhet beredde du det      åt de betryckta, o Gud.

Sotaväen kuninkaat pakenevat, he pakenevat; ja kotona asuva jakaa saaliit.

 Herren låter höra sitt ord,  stor är skaran av kvinnor som båda glädje:

Kuin te tarhain välissä makaatte, niin mettisen sulat ovat silatut hopialla, ja hänen siipensä ruskialla kullalla.

 »Härskarornas konungar      fly, de fly,  och husmodern därhemma      får utskifta byte.

Kuin Kaikkivaltias siinä joka paikassa kuninkaat levittää, niin Zalmonissa valaisee kuin lumi.

 Viljen I då ligga stilla      inom edra hägnader?  Duvans vingar      äro höljda i silver,  och hennes fjädrar      skimra av guld.

Jumalan vuori on hedelmällinen vuori: korkia vuori on se hedelmällinen vuori.

 När den Allsmäktige förströr      konungarna i landet,      faller snö på Salmon.»

Miksi te, suuret vuoret, kippaatte? Tämä on Jumalan vuori, jossa hän mielistyy asumaan; ja Herra asuu siellä ijankaikkisesti.

 Ett Guds berg      är Basans berg,  ett högtoppigt berg      är Basans berg.

Jumalan rattaita on monta tuhatta kertaa tuhatta: Herra on heissä, pyhässä Sinaissa.

 Men varför sen I så avogt,      I höga berg,  på det berg som Gud      har utkorat till sitt säte,  det där ock HERREN      skall bo för alltid?

Sinä astuit ylös korkeuteen, ja olet vangiksi ottanut vankeuden. Sinä olet lahjoja saanut ihmisille: vastahakoiset myös, että Herra Jumala siellä kumminkin asuu.

 Guds vagnar äro tiotusenden,      tusen och åter tusen;  Herren drog fram med dem,      Sinai är nu i helgedomen.

Kiitetty olkoon Herra joka päivä! Jumala panee kuorman meidän päällemme; mutta hän myös auttaa meitä, Sela!

 Du for upp i höjden,      du tog fångar,  du undfick gåvor      bland människorna,  ja, också de gensträviga      skola bo hos HERREN Gud.

Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

 Lovad vare Herren!  Dag efter dag bär han oss;      Gud är vår frälsning.  Sela.

Mutta Jumala särkee vihollistensa pään heidän päänlakeinsa kanssa, jotka pysyvät heidän synneissänsä.

 Gud är för oss      en Gud som frälsar,  och hos HERREN, Herren      finnes räddning från döden.

Herra sanoo: minä palautan (muutamat) lihavista; meren syvyydestä minä heitä palautan,

 Men Gud sönderkrossar      sina fienders huvuden,  krossar hjässan      på den som går där med skuld.

Että sinun jalkas tulis painetuksi veressä, ja koirais kieli sinun vihollisistas.

 Herren säger:      »Från Basan skall jag hämta dem,  från havets djup      skall jag hämta dem upp,

He näkivät, Jumala, kuinkas vaellat; kuinkas, minun Jumalani ja kuninkaani, pyhässä vaellat:

 så att du kan stampa      med din fot i blod  och låta dina hundars tunga      få sin del av fienderna.»

Laulajat käyvät edellä, ja sitte leikarit piikain seassa, jotka kanteleita soittavat.

 Man ser, o Gud,      ditt högtidståg,  min Guds, min konungs, tåg      inne i helgedomen.

Kiittäkäät Herraa Jumalaa seurakunnissa, te Israelin lähteestä.

 Främst gå sångare,      harpospelare följa efter,  mitt ibland unga kvinnor      som slå på pukor.

Siellä hallitsee heitä vähä Benjamin, Juudan päämiehet joukkoinensa, Zebulonin päämiehet, Naphtalin päämiehet.

 Lova Gud i församlingarna,  loven Herren, I av Israels brunn.

Sinun Jumalas on käskenyt sinun olla väkevän: vahvista Jumala se, minkä sinä meissä tehnyt olet.

 Där går Benjamin,      den yngste, han för dem an;  där går skaran      av Juda furstar,  Sebulons furstar,      Naftalis furstar.

Sinun templis tähden, joka on Jerusalemissa, pitää kuninkaat sinulle lahjoja viemän.

 Din Gud har beskärt dig makt;      så håll nu vid makt, o Gud,      vad du har gjort för oss.

Nuhtele ruovon petoa, härkäin laumaa kansain vasikkain kanssa, jotka kumartaen tuovat hopeakankeja: hajoittanut on hän kansat, jotka mielellänsä sotivat.

 I ditt tempel i Jerusalem      bäre konungar fram      sina skänker åt dig.

Egyptin päämiehet tulevat: Etiopia ojentaa käsiänsä Jumalalle.

 Näps odjuret i vassen,      tjurarnas hop      med deras kalvar, folken,  må de ödmjukt hylla dig      med sina silverstycken.  Ja, han förströr de folk      som finna behag i krig.

Te maan valtakunnat, veisatkaat Jumalalle, veisatkaat kiitosta Herralle, Sela!

 De mäktige skola komma      hit från Egypten,  Etiopien skall skynda hit till Gud,      med gåvor i händerna.

Sille joka asuu taivaissa joka paikassa, hamasta alusta: katso, hän antaa jylinälle voiman.

 I riken på jorden,      sjungen till Guds ära;  lovsägen Herren, Sela,

Antakaat Jumalalle voima: hänen herrautensa on Israelissa, ja hänen voimansa pilvissä.

 honom som far fram      på urtidshimlarnas himmel.  Ja, där låter han höra sin röst,      en mäktig röst.

Jumala on ihmeellinen pyhässänsä, hän on Israelin Jumala: hän antaa kansalle väen ja voiman: kiitetty olkoon Jumala!

 Given Gud makten;  över Israel är hans härlighet,      och hans makt är i skyarna. [ (Psalms 68:36)  Fruktansvärd är du,      Gud, i din helgedom;  Israels Gud,      han giver makt      och styrka åt sitt folk.  Lovad vare Gud! ]