Job 15

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

Y RESPONDIÓ Eliphaz Temanita, y dijo:

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

¿Si proferirá el sabio vana sabiduría, Y henchirá su vientre de viento solano?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

¿Disputará con palabras inútiles, Y con razones sin provecho?

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

Tú también disipas el temor, Y menoscabas la oración delante de Dios.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

Porque tu boca declaró tu iniquidad, Pues has escogido el hablar de los astutos.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

Tu boca te condenará, y no yo; Y tus labios testificarán contra ti.

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

¿Naciste tú primero que Adam? ¿Ó fuiste formado antes que los collados?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

¿Oíste tú el secreto de Dios, Que detienes en ti solo la sabiduría?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

¿Qué sabes tú que no sepamos? ¿Qué entiendes que no se halle en nosotros?

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

Entre nosotros también hay cano, también hay viejo Mucho mayor en días que tu padre.

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

¿En tan poco tienes las consolaciones de Dios? ¿Tienes acaso alguna cosa oculta cerca de ti?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

¿Por qué te enajena tu corazón, Y por qué guiñan tus ojos,

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

Pues haces frente á Dios con tu espíritu, Y sacas tales palabras de tu boca?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

¿Qué cosa es el hombre para que sea limpio, Y que se justifique el nacido de mujer?

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

He aquí que en sus santos no confía, Y ni los cielos son limpios delante de sus ojos:

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

¿Cuánto menos el hombre abominable y vil, Que bebe la iniquidad como agua?

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

Escúchame; yo te mostraré Y te contaré lo que he visto:

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

(Lo que los sabios nos contaron De sus padres, y no lo encubrieron;

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

Á los cuales solos fué dada la tierra, Y no pasó extraño por medio de ellos:)

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

Todos los días del impío, él es atormentado de dolor, Y el número de años es escondido al violento.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

Estruendos espantosos hay en sus oídos; En la paz le vendrá quien lo asuele.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

Él no creerá que ha de volver de las tinieblas, Y está mirando al cuchillo.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

Desasosegado á comer siempre, Sabe que le está aparejado día de tinieblas.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

Tribulación y angustia le asombrarán, Y esforzaránse contra él como un rey apercibido para la batalla.

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

Por cuanto él extendió su mano contra Dios, Y se esforzó contra el Todopoderoso,

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

Él le acometerá en la cerviz, En lo grueso de las hombreras de sus escudos:

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

Porque cubrió su rostro con su gordura, É hizo pliegues sobre los ijares;

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

Y habitó las ciudades asoladas, Las casas inhabitadas, Que estaban puestas en montones.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

No enriquecerá, ni será firme su potencia, Ni extenderá por la tierra su hermosura.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

No se escapará de las tinieblas: La llama secará sus ramos, Y con el aliento de su boca perecerá.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

No confíe el iluso en la vanidad; Porque ella será su recompensa.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

Él será cortado antes de su tiempo, Y sus renuevos no reverdecerán.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

Él perderá su agraz como la vid, Y derramará su flor como la oliva.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

Porque la sociedad de los hipócritas será asolada, Y fuego consumirá las tiendas de soborno.

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Concibieron dolor, y parieron iniquidad; Y las entradas de ellos meditan engaño.