Proverbs 8

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

Mon ikke Visdommen kalder, løfter Indsigten ikke sin røst?

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

Oppe på Høje ved Vejen, ved Korsveje træder den frem;

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

ved Porte, ved Byens Udgang, ved Dørenes Indgang råber den:

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

Jeg kalder på eder, I Mænd, løfter min Røst til Menneskens Børn.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

I tankeløse, vind jer dog Klogskab, I Tåber, så få dog Forstand!

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

Hør, thi jeg fører ædel Tale, åbner mine Læber med retvise Ord;

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

ja, Sandhed taler min Gane, gudløse Læber er mig en Gru.

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

Rette er alle Ord af min Mund, intet er falskt eller vrangt;

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

de er alle ligetil for den kloge, retvise for dem der vandt Indsigt

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

Tag ved Lære, tag ikke mod Sølv, tag mod Kundskab fremfor udsøgt Guld;

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

thi Visdom er bedre end Perler, ingen Skatte opvejer den

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

Jeg, Visdom, er Klogskabs Nabo og råder over Kundskab og Kløgt.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

HERRENs Frygt er Had til det onde. Jeg hader Hovmod og Stolthed, den onde Vej og den falske Mund.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

Jeg ejer Råd og Visdom, jeg har Forstand, jeg har Styrke.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

Ved mig kan Konger styre og Styresmænd give retfærdige Love;

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

ved mig kan Fyrster råde og Stormænd dømme Jorden.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

Jeg elsker dem, der elsker mig, og de, der søger mig, finder mig.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Hos mig er der Rigdom og Ære, ældgammelt Gods og Retfærd.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Min Frugt er bedre end Guld og Malme, min Afgrøde bedre end kosteligt Sølv.

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

Jeg vandrer på Retfærds Vej. midt hen ad Rettens Stier

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

for at tildele dem, der elsker mig, Gods og fylde deres Forrådshuse.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

Mig skabte HERREN først blandt sine Værker, i Urtid, førend han skabte andet;

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

jeg blev frembragt i Evigheden, i Begyndelsen, i Jordens tidligste Tider;

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

jeg fødtes, før Verdensdybet var til, før Kilderne, Vandenes Væld, var til;

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

førend Bjergene sænkedes, før Højene fødtes jeg,

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

førend han skabte Jord og Marker, det første af Jordsmonnets Støv.

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

Da han grundfæsted Himlen, var jeg hos ham, da han satte Hvælv over Verdensdybet.

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

Da han fæstede Skyerne oventil og gav Verdensdybets Kilder deres faste Sted,

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

da han satte Havet en Grænse, at Vandene ej skulde bryde hans Lov, da han lagde Jordens Grundvold,

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

da var jeg Fosterbarn hos ham, hans Glæde Dag efter Dag; for hans Åsyn leged jeg altid,

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

leged på hans vide Jord og havde min Glæde af Menneskens Børn.

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.

Og nu, I Sønner, hør mig! Vel den, der vogter på mine Veje!

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Hør på Tugt og bliv vise, lad ikke hånt derom!

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

Lykkelig den, der hører på mig, så han daglig våger ved mine Døre og vogter på mine Dørstolper.

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Thi den, der ftnder mig; finder Liv og opnår Yndest hos HERREN;

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

men den, som mister mig, skader sig selv; enhver, som hader mig, elsker Døden.