Proverbs 7

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

Min Søn, vogt dig mine Ord,mine bud må du gemme hos dig;

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

vogt mine bud, så skal du leve, som din Øjesten vogte du, hvad jeg har lært dig;

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

bind dem om dine Fingre, skriv dem på dit Hjertes Tavle,

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

sig til Visdommen: "Du er min Søster!" og kald Forstanden Veninde,

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

at den må vogte dig for Andenmands Hustru, en fremmed Kvinde med sleske Ord.

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

Thi fra mit Vindue skued jeg ud, jeg kigged igennem mit Gitter;

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

og blandt de tankeløse så jeg en Yngling, en uden Vid blev jeg var blandt de unge;

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

han gik på Gaden tæt ved et Hjørne, skred frem på Vej til hendes Hus

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

i Skumringen henimod Aften, da Nat og Mørke brød frem.

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

Og se, da møder Kvinden ham i Skøgedragt, underfundig i Hjertet;

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

løssluppen, ustyrlig er hun, hjemme fandt hendes Fødder ej Ro;

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

snart på Gader, snart på Torve, ved hvert et Hjørne lurer hun; -

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

hun griber i ham og kysser ham og siger med frække Miner;

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

"Jeg er et Takoffer skyldig og indfrier mit Løfte i Dag,

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

gik derfor ud for at møde dig, søge dig, og nu har jeg fundet dig!

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

Jeg har redt mit Leje med Tæpper, med broget ægyptisk Lærred

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

jeg har stænket min Seng med Myrra, med Aloe og med Kanelbark;

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

kom, lad os svælge til Daggry i Vellyst, beruse os i Elskovs Lyst!

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

Thi Manden er ikke hjemme, - på Langfærd er han draget;

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

Pengepungen tog han med, ved Fuldmåne kommer han hjem!"

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

Hun lokked ham med mange fagre Ord, forførte ham med sleske Læber;

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

tankeløst følger han hende som en Tyr, der føres til Slagtning, som en Hjort, der løber i Nettet,

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

til en Pil gennemborer dens Lever, som en Fugl, der falder i Snaren, uden at vide, det gælder dens Liv.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

Hør mig da nu, min Søn, og lyt til min Munds Ord!

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

Ej bøje du Hjertet til hendes Veje, far ikke vild på hendes Stier;

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

thi mange ligger slagne, hvem hun har fældet, og stor er Hoben, som hun slog ihjel.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

Hendes Hus er Dødsrigets Veje, som fører til Dødens Kamre.