Proverbs 8

Zdaliž moudrost nevolá, a rozumnost nevydává hlasu svého?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Na vrchu vysokých míst, u cesty, na rozcestí stojí,
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
U bran, kudy se chodí do města, a kudy se chodí dveřmi, volá, řkuci:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Na vásť, ó muži, volám, a hlas můj jest k synům lidským.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Poučte se hloupí opatrnosti, a blázni srozumějte srdcem.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Poslouchejtež, nebo znamenité věci mluviti budu, a otevření rtů mých pouhou pravdu.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Jistě žeť pravdu zvěstují ústa má, a ohavností jest rtům mým bezbožnost.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Spravedlivé jsou všecky řeči úst mých, není v nich nic křivého ani převráceného.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Všecky pravé jsou rozumějícímu, a přímé těm, kteříž nalézají umění.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Přijmětež cvičení mé raději než stříbro, a umění raději než zlato nejvýbornější.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Nebo lepší jest moudrost než drahé kamení, tak že jakékoli věci žádostivé vrovnati se jí nemohou.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Já moudrost bydlím s opatrností, a umění pravé prozřetelnosti přítomné mám.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Bázeň Hospodinova jest v nenávisti míti zlé, pýchy a vysokomyslnosti, i cesty zlé a úst převrácených nenávidím.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Má jest rada i šťastný prospěch, jáť jsem rozumnost, a má jest síla.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Skrze mne králové kralují, a knížata ustanovují věci spravedlivé.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Skrze mne knížata panují, páni i všickni soudcové zemští.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Já milující mne miluji, a kteříž mne pilně hledají, nalézají mne.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Bohatství a sláva při mně jest, zboží trvánlivé i spravedlnost.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Lepší jest ovoce mé než nejlepší zlato, i než ryzí, a užitek můj než stříbro výborné.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Stezkou spravedlnosti vodím, prostředkem stezek soudu,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Abych těm, kteříž mne milují, přidědila zboží věčné, a poklady jejich naplnila.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
Hospodin měl mne při počátku cesty své, před skutky svými, přede všemi časy.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Před věky ustanovena jsem, před počátkem, prvé než byla země.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Když ještě nebylo propasti, zplozena jsem, když ještě nebylo studnic oplývajících vodami.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Prvé než hory založeny byly, než byli pahrbkové, zplozena jsem;
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Ještě byl neučinil země a rovin, ani začátku prachu okršlku zemského.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
Když připravoval nebesa, byla jsem tu, když vyměřoval okrouhlost nad propastí;
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Když upevňoval oblaky u výsosti, když utvrzoval studnice propasti;
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
Když ukládal moři cíl jeho, a vodám, aby nepřestupovaly rozkázaní jeho, když vyměřoval základy země:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
Tehdáž byla jsem od něho pěstována, a byla jsem jeho potěšení na každý den, anobrž hrám před ním každého času;
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Hrám i na okršlku země jeho, a rozkoše mé s syny lidskými.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
A tak tedy, synové, poslechněte mne, nebo blahoslavení jsou ostříhající cest mých.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.
Poslouchejte cvičení, a nabuďte rozumu, a nerozpakujte se.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Blahoslavený člověk, kterýž mne slýchá, bdě u dveří mých na každý den, šetře veřejí dveří mých.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Nebo kdož mne nalézá, nalézá život, a dosahuje lásky od Hospodina.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Ale kdož hřeší proti mně, ukrutenství provodí nad duší svou; všickni, kteříž mne nenávidí, milují smrt.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.