Proverbs 7

Synu můj, ostříhej řečí mých, a přikázaní má schovej u sebe.

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

Ostříhej přikázaní mých, a živ budeš, a naučení mého jako zřítelnice očí svých.

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

Přivaž je na prsty své, napiš je na tabuli srdce svého.

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

Rci moudrosti: Sestra má jsi ty, a rozumnost přítelkyní jmenuj,

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

Aby tě ostříhala od ženy cizí, od postranní, jenž řečmi svými lahodí.

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

Nebo z okna domu svého okénkem vyhlédaje,

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

Viděl jsem mezi hloupými, spatřil jsem mezi mládeží mládence bláznivého.

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

Kterýž šel po ulici vedlé úhlu jejího, a cestou k domu jejímu kráčel,

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

V soumrak, u večer dne, ve tmách nočních a v mrákotě.

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

A aj, žena potkala ho v ozdobě nevěstčí a chytrého srdce,

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

Štěbetná a opovážlivá, v domě jejím nezůstávají nohy její,

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

Jednak vně, jednak na ulici u každého úhlu úklady činící.

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

I chopila jej, a políbila ho, a opovrhši stud, řekla jemu:

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

Oběti pokojné jsou u mne, dnes splnila jsem slib svůj.

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

Protož vyšla jsem vstříc tobě, abych pilně hledala tváři tvé, i nalezla jsem tě.

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

Koberci jsem obestřela lůže své, s řezbami a prostěradly Egyptskými,

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

Vykadila jsem pokojík svůj mirrou a aloe a skořicí.

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

Poď, opojujme se milostí až do jitra, obveselíme se v milosti.

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

Nebo není muže doma, odšel na cestu dalekou.

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

Pytlík peněz vzal s sebou, v jistý den vrátí se do domu svého.

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

I naklonila ho mnohými řečmi svými, a lahodností rtů svých přinutila jej.

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

Šel za ní hned, jako vůl k zabití chodívá, a jako blázen v pouta, jimiž by trestán byl.

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

Dokudž nepronikla střela jater jeho, pospíchal jako pták k osídlu, nevěda, že ono bezživotí jeho jest.

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

Protož nyní, synové, slyšte mne, a pozorujte řečí úst mých.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

Neuchyluj se k cestám jejím srdce tvé, aniž se toulej po stezkách jejích.

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

Nebo mnohé zranivši, porazila, a silní všickni zmordováni jsou od ní.

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

Cesty pekelné dům její, vedoucí do skrýší smrti.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.