Psalms 69

För sångmästaren, efter »Liljor»; av David.

Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala,auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.

 Fräls mig, Gud; ty vattnen      tränga mig inpå livet.

Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.

 Jag har sjunkit ned i djup dy,      där ingen botten är;  jag har kommit i djupa vatten,      och svallet vill fördränka mig.

Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.

 Jag har ropat mig trött,      min strupe är förtorkad;  mina ögon försmäkta      av förbidan efter min Gud.

Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.

 Flera än håren på mitt huvud      äro de som hata mig utan sak;  många äro de som vilja förgöra mig,      de som äro mina fiender utan skäl;  vad jag icke har rövat,      det måste jag gälda.

Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.

 Du, o Gud,      känner min dårskap,  och mina skulder äro icke      förborgade för dig.

Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.

 Låt icke i mig dem komma på skam,      som förbida dig, Herre,      HERRE Sebaot;  Låt icke i mig dem varda till blygd,      som söka dig,      du Israels Gud.

Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.

 Ty för din skull bär jag smälek,  för din skull höljer blygsel mitt ansikte;

Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.

 främmande har jag blivit för mina bröder  och en främling för min moders barn.

Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.

 Ty nitälskan för ditt hus har förtärt mig,  och dina smädares smädelser hava fallit över mig.

Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.

 Jag grät, ja, min själ grät under fasta,  men det blev mig till smälek.

Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

 Jag klädde mig i sorgdräkt,  men jag blev för dem ett ordspråk.

Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.

 Om mig tassla de, när de sitta i porten;  i dryckeslag göra de visor om mig.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.

 Men jag kommer med min bön till dig,      HERRE, i behaglig tid,  genom din stora nåd, o Gud;  svara mig i din frälsande trofasthet.

Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.

 Rädda mig ur dyn, så att jag icke sjunker ned;  låt mig bliva räddad från dem som hata mig      och från de djupa vattnen.

Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.

 Låt icke vattensvallet fördränka mig  eller djupet uppsluka mig;  och låt ej graven tillsluta sitt gap över mig.

Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.

 Svara mig, HERRE,      ty god är din nåd;  vänd dig till mig      efter din stora barmhärtighet.

Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.

 Fördölj icke ditt ansikte för din tjänare,  ty jag är i nöd; skynda att svara mig.

Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.

 Kom till min själ och förlossa henne;  befria mig för mina fienders skull.

Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.

 Du känner min smälek,      min skam och blygd;  du ser alla mina ovänner.

Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.

 Smälek har krossat mitt hjärta,      så att jag är vanmäktig;  jag väntade på medlidande, men där var intet,  och på tröstare, men jag fann ingen.

Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.

 De gåvo mig galla att äta,  och ättika att dricka, i min törst.

Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.

 Må deras bord framför dem bliva till en snara  och till ett giller, bäst de gå där säkra;

Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.

 må deras ögon förmörkas, så att de icke se;  gör deras länder vacklande alltid.

Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,

 Gjut ut över dem din ogunst,  och låt din vredes glöd hinna upp dem.

Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.

 Deras gård blive öde,  ingen må finnas, som bor i deras hyddor,

Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.

 eftersom de förfölja dem som du själv har slagit  och orda om huru de plågas, som du har stungit.

Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.

 Låt dem gå från missgärning till missgärning,  och låt dem icke komma till din rättfärdighet.

Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.

 Må de utplånas ur de levandes bok  och icke varda uppskrivna bland de rättfärdiga.

Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!

 Men mig som är betryckt och plågad,  mig skall din frälsning, o Gud, beskydda.

Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.

 Jag vill lova Guds namn med sång  och upphöja honom med tacksägelse.

Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.

 Det skall behaga HERREN bättre än någon tjur,  något offerdjur med horn och klövar.

Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.

 När de ödmjuka se det, skola de glädja sig;  I som söken Gud, edra hjärtan skola leva.

Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.

 Ty HERREN lyssnar till de fattiga  och föraktar icke sina fångna.

Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.

 Honom love himmelen och jorden,  havet och allt vad som rör sig däri.

Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.

 Ty Gud skall frälsa Sion,  han skall bygga upp Juda städer;  man skall bo i dem och besitta landet. [ (Psalms 69:37)  Hans tjänares barn skola få det till arvedel,  och de som älska hans namn skola bo däri. ]

Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.